Sallitut evästeet, eli cookiet

Leipomisvimman iskettyä sitä ei pysäytä villit hevosetkaan! Monta päivää mielessä kummitelleet bebe-leivokset vaihtuivatkin lennosta (ja aineksien puutteesta) amerikkalaistyyppisiin suklaahippu-pikkuleipiin. Käsittämätöntä kyllä, kaapissamme on säilynyt koskemattomana melkein kolme kuukautta fazerin taloussuklaalevy ja Maku-lehdessä muistin hämärästi nähneeni jonkinmoisen keksiohjeen. Toimeen siis!

Ohje Maku-lehdestä 1/2011 kevättalvi, jonka sain näytelehtenä. Tuunasin reseptiä vaihtamalla puoli desiä vehnäjauhoja 60 grammaan rouhittua pähkinäsekoitusta, kun sellaista sattui kaapista löytymään ja vähentämällä suklaan määrää 150 grammaan, vaikka suklaatahan ei voi koskaan olla liikaa?


Amerikkalaiset Suklaacookiet

• 125g voita tai margariinia (voita tietenkin!)
• 1 dl fariinisokeria
• 1/2 dl sokeria (luomuruokosokeria)
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 munaa
• 2 1/2 dl Vehnäjauhoja (laitoin 2 dl)
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl soodaa
• 200 g tummaa suklaata (laitoin 150g)
• (pähkinöitä 60g)

Vaahdota rasva ja sokerit. Vatkaa munat yksitellen joukkoon.
Yhdistä jauhot, rouhittu suklaa, pähkinät ja muut kuivat aineet.
Ota taikinasta kahdella teelusikalla kokkareita leivinpaperilla vuoratulle pellille, huomioi että keksit leviävät pellillä, kovin tiuhaan ei kannata möykkyjä sijoitella. Itse en osannut ihan arvioida leviämistä ja hiukan takertuivat yhteen. Tästä määrästä jos tekisi noin kaksi pellillistä, niin nokareet olisivat niin harvassa että eivät hae turvaa toistensa kyljistä.
Paista 150° asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Siirrä leivinpaperin päällä jäähtymään tasaiselle alustalle, jolloin keksit kovettuvat.

Keksejä nautiskeltiin iltateellä ja taitaapa niitä riittää myös maistiaisiksi työkavereillekkin huomenna.

Lauantai-illan nopea piirakka

Tässä vaiheessa lienee kerrottava, että olen kokkauksen suhteen melko soveltava. Otetaan mitä kaapissa on, tehdään ja maistellaan. Joskus tämä tapa kokata improvisoiden palkitsee, mutta joskus menee myös hiukan syteen... Päivällä pakastimen kaivelun yhteydessä rekisteröi pienet aivoni pakastelokeron pohjalta viime kesäisiä raparpereja pussillisen. Kun illalla iski tylsyys ja teki mieli jotain nopeaa ja helppoa, tuli mieleen pyöräyttää pieni piiras teen kanssa nautittavaksi.

Perusmurotaikina sai seurakseen kesän makuja pakkasesta, raparperia ja mansikkaa, sekä eksoottista tujausta hedelmähyllyn uumenista: limeä!

Pohjaan

150 g voita
1 dl sokeria
1 kpl kananmunia
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl turkkilaista jukurttia

Täytteeksi

250 g raparperia
250 g mansikoita
1 limen kuorta raastettuna
1/2 limen mehu puristettuna
4 rkl perunajauhoja
250 g rahkaa
0,5 dl sokeria

Valmistetaan perusmurotaikina vatkaamalla sokeri ja rasva vaahdoksi, lisätään kananmuna ja vatkataan tarmokkaasti sekaisin. Lisätään jauhot ja leivinjauhe toisiinsa sekoitettuna ja muovataan tasaiseksi massaksi. Tässä vaiheessa voi lisätä jukurtin jos sitä sattuu kaapista löytymään, ei kuitenkaan pakollinen aines, hyvin pärjää ilmankin. Itse halusin vajentaa partaäijjä-ämpäriä hiukan ja muutaman ruokalusikallisen lisäsin taikinaan. Painellaan taikina piirakkavuokaan kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä.

Täytteen valmistin sulattamalla raparpereja ja mansikoita sulatusteholla mikrossa niin, että jäätyneet marjat irtosivat toisistaan. Lisäsin pestynä raastetun limen kuorta marjojen sekaan, sekä puolikkaasta limestä puristetun mehun. Seos näytti hiukan liian vetelältä tässä vaiheessa, joten vanha kikka lisätä perunajauhoja pakastettujen marjojen sekaan tuli tarpeeseen. Väkevien marjojen ja limen vastavoimaksi laitoin puoli desiä sokeria. Jos tykkää irvistellä syödessä, voi sokerin ihan hyvin jättää poiskin. Alkuperäinen ajatus oli tehdä jonkinmoinen murutaikina täytteen päälle kaurahiutaleista, mutta kun jääkapissa oli rahkaa niin se sai toimia täytteessä mehevöittäjänä ja niin hulahti purkillinen proteiiniherkkua marjojen sekaan.

Täyte pohjan päälle ja uuniin koko komeus. 200 astetta ja 25 minuuttia osoittautui ihan hyväksi ajaksi. Hiukan reunat tummuivat, mutta täyte hyytyi ja pohja paistui hyvin. Teapigsin Rooibos Creme caramel tea:n kanssa nautittuna lauantai-illan pikapiirakka maistui. Lime antoi oman mielenkiintoisen lisän raparperille ja mansikalle. Rahka teki jäähtyessään pienen kuoren pintaan, pieni miinus siis rahkan käytöstä.

Chilipataa pitkän kaavan mukaan

Mielessä on muhinut jo pari viikkoa ajatus tehdä "chiliä" pitkän kaavan mukaan, uunissa hauduttamalla. Tällaiset eväkset vaativat aikaa, joten luonnolliseksi kokkauspäiväksi sattui perjantai. Kaupasta haettu hiukan alle kilon pala naudan paistia pilkottiin runsaiksi kuutioiksi ja hyppäsi pataan sipuli, valkosipulin ja muutaman muun herkkuaineksen kanssa. Mausteeksi valikoitui juustokumina, paprikajauhe ja Santa Marian Piri-piri maustesekoitus ja tietenkin mustapippuria reilulla otteella. Suolaa ei laitettu ollenkaan, kun tuossa Piri-pirissä sitä on. Päälle kaadettiin puoli litraa tummaa olutta ja paseerattua tomaattia. Vanha perintöpata vuorattiin foliolla ja nakattiin uuniin sataan asteeseen yöksi.

Kun kuuden aikaan aamusella aukaisi makuuhuoneen oven, niin olipa mehevä tuoksu vastassa! Lähempi tarkastelu paljasti, että nestettä oli paljon, mutta olihan haudutusaikaakin vielä jäljellä. Lykkäsimme padan takaisin uuniin ja jatkoimme unia. Aamupäivästä noin yhdentoista aikaan todettiin että nestettä on vieläkin paljon ja sekoitettiin mukaan 200g punaisia linssejä ja koko komeus ilman kantta vielä uuniin. Haudutusajaksi tuli noin 13h, sitten alkoi maha jo kurnia niin paljon että syömään piti päästä. Sivussa nautittiin Naan-leipää jonka ohje oli Gordon Ramsayn kirjasta "The Great Escape". Herkkua oli!

Summittainen ohje kuuluu näin:

800g Naudanpaistia
3-6 valkosipulinkynttä (oman maun mukaan)
muutama pieni sipuli lohkottuna (meillä meni 3 kpl)
Pari porkkanaa, jos tykkää (laitettiin neljä pientä pussinpohjalta)
Tuoretta chiliä sen verran kuin arvelee kestävänsä (1 habanero oli oikein sopiva)
(Vampyrettä muutama ruokalusikallinen, jos sattuu kaapista löytymään)
1 tl Santa Maria Piri-piri maustesekoitusta
2 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
Mustapippuria myllystä reilusti
Puoli litraa tummaa olutta
450g paseerattua tomaattia
200g punaisia linssejä (lisättiin n. tunti ennen syöntiä)

Linssejä lukuunottamatta kaikki kamat pataan tms. muuhun uuninkestävään kannelliseen astiaan. Kannesta voi vuorata tiiviimmän alumiinifoliolla. Tuikataan uuni 100 asteeseen ja lykätään pata uuniin illalla. Mennään nukkumaan, nähdään unia maukkaasta ruoasta ja herätään sekoittamaan ja maistamaan jos jaksaa.
Noin tunti ennen arvioitua syömisaikaa lykätään linssit sekaan ja sekoitetaan ja takaisin uuniin koko komeus. Kun linssit turpoaa ja ruoka sakenee ja muut lisäkkeet ovat valmiit, niin ruoka lautaselle ja lautaselta ääntä kohti.

Chili con carne

Chili con carnesta, tuttavallisemmin chilistä, on tullut yksi suosikki meidän ja kaveripiirin keskuudessa. Helppo ja nopea valmistaa, eikä pistä ollenkaan pahaksi, jos joutuu muhimaan padassa pienellä lämmöllä pidempäänkin. Maistuu sellaisenaan tai tortillakuoren välissä. Ehkä "dippinä" nacholastuille? Valmistuksen voi tehdä isossa kasarissa, wokkipannussa tai padassa ja kypsyttelyn liedellä tai uunissa.

Valmistus lähtee siitä, että otetaan nyrkin kokoinen sipuli tai muutama pienempi ja silputaan ne pieneksi. Valkosipulia maun mukaan, itse laitan mieluumin enemmän kuin vähemmän. Pieneksi silpuksi nekin. Öljyä pannulle tai pataan, sipulit ja valkosipulit perään ja kuullotellaan hetki. Lämmön ei tarvitse olla kova. Öljyn ja valkosipulin yhteistuoksusta kannattaa nauttia tässä välissä. Kun sipulit ovat aikansa paistuneet heitetään liha sekaan sipuleiden kaveriksi ja lämpöä kannattaa lisätä lihan ruskistamiseksi.

Lihan ruskistamisen jälkeen lisätään suolaa, pippuria, jeeraa ja paprikajauhetta ja hämmennellään mausteet lihan sekaan. Lämpöä pienemmäksi ja paseerattu tomaatti sekä kidney pavut sekaan. Tässä vaiheessa on myös hyvä lisätä habaneroa tai muuta chiliä mukaan. Habanerosta tuppaa tulemaan ainakin omaan makuun sopivan tulista ruokaa, mutta ensikertalaiselle marketin "punainen chili" on varmasti hyvä aloitus. Chilin kanssa kannattaa toimia varovasti. Mieluumin liian vähän kuin liikaa.

Kun ainekset ovat padassa tai pannussa niin annetaan ruoan hautua kunnes on tarpeeksi nälkä. Vaikkapa tunti kannella peitettynä liedellä tai uunissa 150 astetta. Kannattaa hämmentää pohjaa myöten säännöllisesti. Jos tuntuu turhan vetiseltä niin jättää kannen pois ja antaa turhan nesteen haihtua.

Chiliin voi tuoda mukavaa vaihtelua hyvinkin helposti ja monipuolisesti. Esimerkiksi kannattaa kokeilla lisätä tummaa olutta desi tai pari (ja vähemmän paseerattua tomaattia), punaviiniä tai wiskiä; tai pari riviä tummaa suklaata (maistuu voimakkaasti ja makeasti, joten maistele ja lisää), pekonia (pieneksi silpuksi ja paistaa lihan kanssa) tai vaikka porkkanaa.

Jogurtilla, creme fraichella tai smetanalla voi tuoda pehmeyttä ja vaaleampaa väriä ruokaan. Maitopohjaiset tuotteet sekoitetaan haudutuksen lopussa chilin sekaan tai tarjoillaan lisukkeena chilin päälle. Tarvittaessa pavut voi jättää pois ja korvata vaikka lihalla.

Chilin tarpeet:
400g naudan jauhelihaa tai naudan paistia suikaleina
400g paseerattua tomaattia
400g kidney papuja
yksi iso sipuli tai muutama pienempi
4 tai useampi valkosipulin kynsi oman maun mukaan
1 tai useampi habaneroa tai muu chili oman maun mukaan
mausteeksi jeeraa, mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta.