DIY Koruteline

Kaunistuksia esillä

Pidän kauniista asioista ja esineistä. Mielessä on muhinut jo jonkun aikaa televisiossa/internetissä/unissa/missä lie näkemäni tarjoiluvatihässäkkä, johon voisi pistää kauniita ja rakkaita koruja esille. Telineestä voisi sitten aamulla valita mieleiset korut kaulaan ja korviin, miksei myös hiuskukan hiuksiin.

SPR:n Kontti on tuunaajan aarreaitta, joten suhautin korutelineen tarvikkeiden perässä Limingantulliin. Mukaan lähti kolme erilaista lasista lautasta ja kaksi juomalasia. Mallailin jo ostettaessa mieleistä kokonaisuutta. Hintaa lasitarvikkeille tuli 6 euroa. Prismasta hain mukaan myös lasin liimaamiseen tarkoitettua pikalimaa (n. 8e), Loctite Super Glue tarttui kouraan lähinnä sen takia, että liima ei tarvitsisi kuivuakseen UV-valoa. Aurinko kun ei joulukuussa paljoa paista, eikä taloudesta satu löytymään uv-valoja.

Kotona pesin fairyllä tarvikkeet ja sitten sommittelin mieleisen asetelman ja yritin parhaani mukaan osua keskelle lautasta liiman ja lasin kanssa. Laitoin lasin ylösalaisin lautasen päälle, järkeilin sen olevan tukevampi niin, mutta tiedä sitten. Kokosin rakennelman kerros kerrokselta ja annoin liiman joka kerroksen välissä kuivahtaa hetken.

Muutaman tunnin päästä laitoin pari huopatassua alimmaisen "lautasen" alle. Pinta oli sen verran rypyläinen, että rakennelma hiukan keikkui. Kannoin koko komeuden makuuhuoneeseen ja sommittelin rakkaimpia koruja ja muita kaunistuksia esille, sekä räpsäisin talvisessa pimeydessä muutaman havaintokuvan.

Kuka pelkää Mustapekkaa?

Mustapekka, tuo mukavan makuinen mustapippurilla maustettu tuorejuusto, joka on oiva sellaisenaan esim. ruisleivän päällä tai ruuanlaitossa, päätyi tällä kertaa täytteeksi lehtipihviin.

Lehtipihvit kera uunijuuresten.

Lehtipihvit tulevat kätevästi sopivasta palasta naudan ulkofilettä. Runsaasta kilosta riittää neljälle syöjälle. Fileestä leikellään noin sentin paksuisia siivuja, jotka sitten nuijitaan isoiksi ja ohuiksi pihveiksi. Lihakoulu kertoo tarkemmin pihvien leikkaamisesta.

Lehtipihveille riittää mausteiksi kunnon ripaus suolaa ja mustapippuria, eikä kumpaakaan tule tässä(kään) säästellä. Ei edes mustapippuria vaikka vähän pelkäisikin Mustapekkaa. Kyllä se pelko siitä hälvenee kun saa tätä herkkua suuhunsa. Itse maustan pihvit nuijimisen jälkeen, jolloin ei tarvitse suola- ja pippurimyllyjen kanssa säätää kun on aika paistaa.

Paistamisessa on kolme vaihetta: Ensin paistinpannulla hetki, sitten täytetään pihvit ja lopuksi uunissa viimeinen silaus.

Itse paistan lehtipihvit vain toiselta puolelta runsaassa määrässä voita ja öljyä todella kuumalla valurautapannulla. Pihvin ei tarvitse paistua kuin ehkä puoli minuuttia, jos sitäkään (siksi maustan pihvit etukäteen). Mieluumin tässä vaiheessa paistaa liian vähän kuin liian paljon. Uuni paistaa loput. Pannulta pihvi uunipellille, asemoidaan toiselle puoliskolle kunnon nokare Mustapekkaa ja taitetaan toinen puoli päälle ja kiinnitetään puoliskot toisiinsa cocktail-tikulla. Sitten kun kaikki pihvit on paistettu, täytetty ja siististi uunipellillä niin uunissa olisi syytä olla lämpöä noin 225°C. Pelti uuniin, viisi minuuttia ja homma on valmista. Lisukkeet kannattaa valmistaa ennen paistinpannuoperaation aloittamista :)

Mustapekka lehtipihvit neljälle:

• Reilu kilo naudan ulkofilettä
• Kaksi pakettia (2x 100g) Mustapekka-tuorejuustoa
• Suolaa & pippuria 
• Paistamiseen voita ja öljyä
• Cocktail-tikkuja 

Jäätelöunelmia ja unelmajäätelöitä

Herkullista!

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, synttäripukki toi Kenwoodin yleiskoneen ja siihen sopivan jäätelölisäosan, kun toivoin jäätelökonetta. Ensimmäinen kokeilu jäätelön maailmassa oli ihan perinteinen vanilja-suklaa, josta jäätelömestarin eli allekirjoittaneen huolimattomuudesta johtuen jalostui myös hiukkasen edellämainittua jäätelöä maustettuna Cointreaulla. Tein nimittäin massaa silleesti reippaasti, että osa piti jäädyttää ihan vanhoja konsteja käyttäen, eli astia pakastimeen massoineen ja välillä reipasta sekoitusta. Olihan kyllä niiiiin hyvää ettei mitään rajaa.

Tällä kertaa kuitenkin hain astetta hifimpää jäätelöä. Jääkaapissa oli purkki mascarponea, viinakaapissa pullo amarettoa. Mitäpäs siihen muuta lisäämään kuin espressoa ja hiukan tummaa suklaata... Eli siis eräänlainen Tiramisujäätelö!

Tiramisujäätelö

3 kpl luomukananmunia
1,5 dl sokeria (itse laitoin puolet ja puolet muscavadoa ja tomusokeria)
5 cm vaniljatankoa 
3 dl kermaa
125 g mascarpone-tuorejuustoa
0,5  dl vahvaa espressoa
50 g tummaa suklaata
4 cl Disaronno Originale likööriä, tuttavallisemmin Amarettoa

Aloita keittämällä kahvi. Kaada kuuma kahvi suklaan päälle ja sekoita. Jäähdytä niin kylmäksi kuin mahdollista. Vatkaa kylmät kananmunat vaahdoksi, lisää sokeri sekä vaniljatangosta siemenet ja vatkaa niin, että sokeri sulaa. Lisää pikkuhiljaa kerma ja mascarpone. Vatkaa kuohkeaksi. Seos on kyllä juoksevaa, mutta ei lirua.

Laita massa jäätelökoneeseen, anna pyöriä koneen vaatima aika ja hiukan ennen kuin jäätelö on mielestäsi valmista, lisää kylmä, melkein jäässä oleva suklaa-kahvi ja kohmeinen likööri. Anna koneen vatkata lisätyt ainekset kunnolla massan joukkoon. Nauti joko heti tai siirrä toiseen astiaan pakastimeen vielä jähmettymään.

Muutamia yksinkertaisia niksejä on tullut huomattua tässä kokkauksen lajissa. Pidä kaikki aineet mahdollisimman kylmänä, turha antaa jäätelökoneen pyörittää lämpimiä aineksia. Siis kananmunat ja muut jääkaappiin ja jos teet aikuisten jäätelöä, niin viinat pakkaseen.
Laita pakastin mieluiten paria tuntia ennen jo superpakastukselle. Kulhot ja muut työvälineet kannattaa myös pitää kylmänä. Jos haluat välttyä ylimääräiseltä vaivalta ja tiskiltä, unohda koko juttu ja osta jäätelösi kaupasta.  Parasta jäätelö on samana päivänä, mutta muutaman tunnin pakasteessa olleena. Alkoholi pehmentää jäätelöä, jolloin sitä on helpompi käsitellä, mutta rakenne saattaa olla enemmän jääkiteinen.

Seuraavaksi testivuoroon menee varmaankin perinteinen Baileys-suklaajäde...

Lihapullat Keijon kanssa

Lihapullia ja porkkanraastetta

Meille muutti tuossa parisen viikkoa sitten uusia asukas. Syntymäpäiväpukki toi Kenwoodin yleiskoneen, tuttujen kesken Keijon. Chef Classic KM336 on pienempi kuin Major-mallit, mutta riittävä kahden hengen talouteen. Toivon syntymäpäivälahjaksi jäätelökonetta, mutta fiksu kanssaeläjä oli ajatellut, että parempi hankkia yleiskone ja jäätelölisäosa kuin pelkkä jäätelökone. Päätös oli kyllä ihan oikea. Jäätelölisäosasta erikseen juttua joskus, kunhan pääsemme sitä testaamaan. Tällä kertaa puuhastelimme Keijon kanssa lihapullat ja porkkanaraastetta.

Keijon Lihapullat

700g naudan jauhelihaa
1 kiinalainen valkosipulinkynsi
1 sipuli
2 kananmunaa
1 pieni pyöreä seesamnäkkileipä
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
suolaa, pippuria, chiliä

Murenna näkkileipä kulhon pohjalle, lisää kananmunat, mausteet. Pilko ja kuullota sipulit paistinpannulla pienessä tilkassa öljyä. Lisää pehmeät sipulit ja jauheliha kulhoon. Veivaa käsin tai anna Keijon veivata K-vatkaimella. Pyörittele palloiksi kylmään veteen kastelluilla käsillä ja paista uunissa leivinpaperin päällä 200° asteessa 20 minuuttia.

Herra Kenwood, eli tuttavallisemmin Keijo

Aamupalaa illalla

Voi voi parkaa, joka sämpylän kitaan joutui.

Viikonloppuaamupäivisin tekee mieli jotain lämpimäistä aamukahvin kanssa, mutta mitään kovin suurta ei jaksaisi väsäillä useinkaan. Nämä sämpylät ratkaisevat ongelman helposti. Minua epäilytti kyllä kovasti kuivahiivan laittaminen kylmään maitoon ja vielä jääkaappiin, asia tuntui kaikkien luonnonlakien vastaiselta, mutta kylläpä pallerot olivat yön aikana hiukan nousseet ja aamulla uunin lämpeämistä odotellessa kohottelin sämpylöitä vielä tiskialtaan päällä. Lopputulos oli erittäin maukas.
Ohje haettiin Peruspöperölästä.
Kuiva-ainekaapista ei löytynyt minkään valtakunnan hiutaleita, joten mentiin epäterveellisimmän kautta, koko taikina valkoisista vehnäjauhoista! (olivat sentään luomua, se helpottaa synnin taakkaa edes vähäsen)

Sämpylät seuraavaksi aamuksi
(Noin 10 sämpylää)

Puolikas pussi kuivahiivaa tai 1/4 paketillista tavallista
3 desilitraa kylmää maitoa
1 ruokalusikallinen öljyä
1,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen hunajaa
1 desilitra puurohiutaleita
6,5 desilitraa hiivaleipäjauhoja

 

Liota hiiva kylmään maitoon, lisää suola, öljy ja hunaja. 

Jos käytät hiutaleita, laita ne sekaan seuraavaksi. Sen jälkeen alustat taikinan niinkuin normaalisti taikina alustetaan, eli lisää jauhoja ja vaivaa. Taikina saa jäädä melko löysäksi. Olen ollut huomaavinani että liperin myllyn luomuvehnäjauhot ovat jotenkin stydimpää tavaraa, niitä tarvitsee laittaa vähemmän kuin ohjeessa sanotaan, muuten tulee tiiliskivileipomuksia. Joten säädin jauhomäärää pienemmäksi ja silti taikinasta tuli aika kiinteää. En jaksanut sen kummemmin pyöritellä taikinaa pöydällä, vaan jaon taikinamöntin kahdeksi jo astiassa ja pyörittelin pikku kätösissäni 8 mukavan kokoista sämpylää. 

Sämpylät leivinpaperin päälle ja leivinpaperi jonkun päälle joka mahtuu jääkaappiin, leivinliina sämpylöiden niskaan ja koko komeus jääkaappiin. Sitten treffeille Nukkumatin kanssa.

Aamulla laita uuni lämpeämään 250° asteeseen ja ota sämpylät pois jääkaapista. Ovat hivenen kohonneita jo, mutta itse laitoin tiskialtaaseen kuumaa vettä ja pellin tiskialtaan päälle siksi aikaa, että uuni oli lämmennyt. Paista n. 10 minuuttia, kunnes sämpylät ovat ottaneet väriä. Nauti oikean voin ja vastajauhetun kahvin kera. 

Artisokka-vuohenjuustopasta

Loppukesän auringonsäteet hellivät illallista.

Mökötysruokaa ei voi tehdä, kun saa ajella ihanalla keltaisella jopolla kauppaan. Tulee vain niin kertakaikkisen hyvälle tuulelle jo matkalla, että ei edes kaupassa palosireeneinä huutavat alle metrin mittaiset kansalaiset, eivätkä heidän väsyneet vanhempansa tiuskimassa rakkauden hedelmilleen, jaksa ärsyttää. Suolaliemeen säilötyt artisokansydämet pysäyttivät säilykehyllyllä. Muistan joskus syöneeni jossain ravintolassa tomaattipastaa, johon oli upotettu myös artisokkaa. Ei ollut pahaa se, joten nappasin säilykepurkin ihan vain kokeilunhalun vuoksi.


Artisokka-vuohenjuustopasta

2 kpl kokonaisia valkosipulinkynsiä
10 cm pätkä purjoa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
500 g (1 tölkki) paseraattua tomaattia
Vuohenmaitotuorejuustoa (Chavroux)
Suolaa, Pippuria
Pinjansiemeniä tarjoiluun

Aloita päällimäiseksi tulevasta, eli paahda pinjansiemenet kuivalla kuumalla pannulla ja kun siemenet ovat ottaneet hienokseltaan väriä pintaan, kippaa ne pannulta pois toiseen astiaan odottamaan vuoroaan. Hienonna valkosipuli ja purjo, kuullota niitä ihan pieni hetki lämpimässä öljyssä. Varo etteivät pala mustiksi, tulee kitkerää kastiketta muuten. Lisää pilkotut aurinkokuivatut tomaatit pannulle, samoin valutetut ja halkaistut artisokansydämet. Anna ainesten tutustua toisiinsa muutaman minuutin ajan välillä hämmentäen. Lisää paseerattu tomaatti ja vuohenjuustoa noin puolisen purkkia (150g purkki). Jauha sekaan myllystä mustapippuria ja suolaa. Huomioi että juustossa on suolaa, joten vähempi määrä myllystä riittää.
Tarjoa seuraksi pastaa ja valkosipulipatonkia. 

Tomaattisen kastikkeen tekeminen on ärsyttävää, aina roiskuu pitkin seiniä punaisia pisaroita, vaikka kuinka yrittäisi optimoida levyn kuumuuden ja pitää kannen päällä. Välillä on kuitenkin hämmennettävä ja silloin nuo pahanilkiset tomaattipisarat pääsevät karkaamaan pitkin hellaa ja seiniä! Mutta se on hinta joka on maksettava maukkaasta pastakastikkeesta, joten Chifonet kauniiseen käteen ja siivoamaan. (Jos joku keksii, miten tämä roiskuminen on vältettävissä muuten, kuin lopettamalla pastansyönti ja siirtymällä karppaajaksi, saa kertoa...)

Chilisuklaa kääretorttu

Chilin ja suklaan yhdistäminen leivontaan tuli ideana joskus vuosi ehkä puolitoista sitten. Sen kummemmin Internetistä katsomatta aloin miettiä miten chilisuklaan toteuttaisi. Tänään sitten kurkin miten muut sen tekevät, mutta emme tee niin kuin muut, vaikka sekin tuntui järkevältä ja helpommalta tavalta.

Oma ideani lähti siitä, että kapsaisiini, tuo chilin kemiallinen yhdiste, joka polttaa nisäkkään suussa, on rasvaliukoinen. Otetaan siis jotain rasvaista ja liotetaan tuoretta chiliä siinä. Peruskoulun kemian tunneilta muistetaan myös, että aineet liukenee paremmin toisiinsa kun niitä lämmittää.

Eli kattilaan desi kermaa, ruokalusikallinen voita (koska kerma ei kuitenkaan ole tarpeeksi rasvaista) ja tuoreita chilejä pilkottuna siemenineen kaikkineen. Tällä kertaa chiliksi valikoitui suomalaisen Fataliin marketteihin tuoma Naga Morich. Laitetaan kattila liedelle pienelle lämmölle ja sekoitellaan sillon tällön kunnes seoksesta alkaa nousta hedelmäinen chilin tuoksu. Höyryjä ei muuten kannata hengitellä liikaa tai päästää silmiin. Voi vähän poltella. Kun kermaa on lämmittänyt ja sekoitellut tarpeeksi siivilöidään hedelmäliha pois.

Hedelmälihan voi survoa sauvasekoittimella kaakaojauheen ja maidon tai kerman kanssa tasaiseksi liemeksi, jota voi lisätä kääretorttupohjaan ruokalusikallisen tai pari antamaan myös pohjaan pikkuisen potkua.

Kääretortun täyte:

 Levy (200 g) taloussuklaata
 2 dl kuohukermaa
 1 prk (250 g) Mascarpone tuorejuustoa
 1 dl chilikermaa (kts. teksti yllä)

Sulatetaan suklaa ja sekoitetaan siihen chilikerma. Annetaan jäähtyä. Vaahdotetaan kerma, sekoitetaan siihen suklaa ja mascarpone. Kaadetaan täyte jäähdytetylle kääretorttupohjalle ja kääritään. Annetaan tortun maustua jääkaapissa yön yli.

Kääretorttupohja (lähde: gluteeniton kääretorttupohja):

 4 kananmunaa
 1.5 dl sokeria
 1.5 dl perunajauhoja
 1 tl leivinjauhetta
 2 rkl kaakaojauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut perunajauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa noin 8-10 min.