Blogileaks paljastus: Salaiset geokätköilyleivät

Nämä makoisat eväsleivät voi pakata mukaan vaikkapa geokätköilyreissulle, piknikille tai raksaevääksi. Leipien jujuna on kermaviili-punasipulikastike, johon paistetut kananpalat upotetaan. Leivät eivät ole mitään pikaruokaa, sillä valmistelu pitää aloittaa jo edellisenä päivänä, marinoimalla kana. Raati suosittelee kariniemen marinoimattomia kanan rintafileitä kokonaisina, itse pilkkomalla saa parempaa, kuin kaikenmaailman rasiassa myytävät jämäpalat. Marinadissa tällä kertaa twistasivat keskenään sulassa sovussa hunaja, limetti ja inkivääri.

Marinadi 
1 rkl hunajaa
1/2 Limetin mehu
1 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
0,5 cm palanen inkivääriä pilkottuna (voi laittaa vähemmänkin tai jättää pois)

Määrät ovat tässä ohjeessa hyvinkin suuntaa-antavia, maistele ja luota itseesi. Säädä makeuden ja kirpeyden tasapaino kohdalleen. Pilko kanat mahdollisimman pieniksi paloiksi suljettavaan rasiaan, kaada marinadi päälle, sekoita ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Yön yli nukuttua aloitetaan leipien kokoaminen tekemällä kermaviilistä, punasipulista ja mausteista tahnaa. Pilkotaan yksi iso punasipuli mahdollisimman pieneksi ja hulautetaan kermaviilin kaveriksi kulhoon. Mausteeksi suolaa ja pippuria, ehkä hitunen chiliäkin.  Paista kanat pannulla, jäähdytä ja lisää suolaa ja pippuria ja sekoita kermaviilikastikkeen joukkoon.

Isosta pussista paahtoleipää tulee noin kahdeksan valmista leipää ja kantapalat päälle. Voidellaan leivät toiselta puolelta hyvänlaatuisella oliiviöljyllä ja laitetaan pannulle voitelematon puoli alaspäin. Hetken kuluttua käännetään. Pinta saa ottaa rapsakasti väriä.

Täytä leivät laittamalla voideltu leipäpinta päällepäin, nosta täytettä päälle ja toinen leipäpala kanneksi. Rehunsyöjät tai lihansyöjät jotka ovat pakotettu syömään rehuja, laittavat väliin rucolaa ja tuoretta basilikaa.
Kääritään folioon ja laitetaan jääkaappiin jäähtymään ja tasoittumaan. Voivat hyvin olla yönkin yli kylmässä, maku vain paranee.

Naispaholaisen kinkku-herkkusienipastaa

Kun hieman ruokarajoitteinen siippani siirsi fyysisen tomumajansa viikonlopuksi mökkitontille rakennushommiin, niin minä valitsin kaupasta ainekset pitkäaikaiseen suosikkiruokaani. Tämän kinkku-herkkusienipastan ohje on oikeastaan napattu noin 10 vuotta sitten televisiosta, jonkin kasvisrasvaan pohjautuvan "kerman" mainoksesta, missä taustalla soi Aki Sirkesalon Naispaholainen ja setä kokkasi tämän tyyppistä ruokaa.

Naispaholaisen kinkku-herkkusienipasta 

200 g tuoreita herkkusieniä
250 g mieleistä makoisaa kinkkua (tällä kertaa Vatajan Ylikypsää riihikinkkua)
1 paprika
1 pienehkö sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 prk ruokakermaa
(Tällä kertaa mukaan pääsivät myös pieni pätkä kesäkurpitsaa ja kapriksia purkin pohjalta, mutta nämä olivat vain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuvia seikkoja, perusohje on ihan pätevä ilmankin)

Silppua herkkusienet suikaleiksi ja laita ne lämmitetylle pannulle kera hyvänlaatuisen öljyn. Herkkusienet saavat hiukan itkeä itsestään nesteitä pihalle ja käpertyä kokoon, jonka jälkeen lisätään sipuli ja valkosipuli hienonnettuina. Pilko myös kinkkusiivut suikaleiksi ja heitä pannulle kera pilkotun paprikan ja muiden vapaavalintaisten herkkujen. Hiukan pyörittelyä vielä, että maut sekoittuvat kunnolla, mutta varo ettei sipuli ja valkosipuli pieninpinä kärähdä, tulee muuten kitkerää kastiketta. Lisää suolaa ja pippuria, sekä muita mausteita, esim. paprikajauhetta ja chiliä hiukan. Kaada koko komeuden päälle purkki ruokakermaa ja sekoita. Tarkista maku ja anna hautua ihan hetkisen aikaa, niin ettei paprika pääse ihan löysäksi, vaan purutuntuma säilyy. Keitä tuorepastaa kaveriksi ja nauti!

Kinkun valinnassa kannattaa olla tarkkana, valmiit kinkkusuikaleet, joita myydään mm. pizzasuikaleiden nimellä, kannattaa unohtaa ihan tyystin. Saunapalvi- tai palvikinkku ja yleensäkin kinkut jotka tiedetään maistuvankin jollekkin, on hyvä valinta.

Ribsejä kolasoosissa (Coca Cola Ribs)

Coca Cola Ribs, ensimmäinen yritys

Toinen kerta toden sanoo ja tällä kertaa kokeilusta kehtaa jo blogata. Eli aiheenahan on otsikon mukaisesti kolassa kypsyteltyjä ribsejä eli possun kylkeä (kaupan grillitiskillä myydään nimellä grillikylki). Ensimmäinen kerta oli jo vakuuttava, mutta maut eivät vielä kohdanneet maistelijoita. Ulkonäkö ja mureus sen sijaan olivat parasta A-luokkaa (kts. kuva oikealla). Joten suunnittelu ja juoniminen jatkui.

Ribsien valmistus on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa tarjoillaan possun paloille pitkä kylpy mausteisessa kolassa yön yli tai pidempään ja toisessa vaiheessa paistellaan ribsit syötäväksi. Paiston voi tehdä uunissa tai grillissä tai miksei molemmissa. Mikä lie on oikea totuus grillin ja uunin yhdistelmästä kun Internetissä puolet tuntuvat käyttävän ribsit ensin uunissa ja sitten grillistä ja toinen puoli tekee juuri päinvastoin? Liekkö mitään väliä... Pitänee joskus kokeilla.

Alla kuvattu resepti toimii noin 1.5 kg:an ribsejä, jos on enemmän tai vähemmän niin sitten säädetään soossien ja kolan määrällä.

Marinadisoosi:

 * Valkosipulia

 * Chiliä (tuoretta, tulisuus maun mukaan)

 * Mustapippuria & suolaa

 * BBQ soossia
 * 1.5 - 2.0 litraa Coca Colaa (ei mitään lightejä, eikä zeroja vaan oikeaa sokerikolaa)

Marinadisoossi sauvasekottimella tasaiseksi tahnaksi. Kolaa voi lisätä mukaan jos haluaa soosista juoksevampaa. Mutta ei kaikkea kolaa vielä! Soosi on helpompi hieroa lihan pintaan, jos se ei juokse karkuun. Maistelemalla löytyy sopivat määrät valkosipulia ja chiliä. Tässä vaiheessa ei haitanne, vaikka onkin tulista ja valkosipulista tai jompaa kumpaa. Koko hommahan sekoittuu kuitenkin isoon määrään nestettä ja lihaakin on paljon.

Sitten ribsit esiin ja maustamaan. Toimivaksi todettu työjärjestys on ensin etsiä sopivan kokoinen vuoka, sitten pilkkoa ribsirivit vuokaan sopiviksi paloiksi niin ettei ribsit pinottuna tule vuoan laitojen yläpuolelle. Sitten pussi vuokaan, ribsit pussiin ja pussi niin täyteen kolaa ettei se tule laidoilta yli ja kaikki ribsit ovat upoksissa. Pussi kiinni ja yöksi jääkaappiin. Kannattaa päästää ylimääräinen ilma pois pussista ja sitten parin tunnin jääkaapissa olemisen jälkeen päästää pussista loputkin kaasut pois.

Kun possut ovat kylpeneet tarpeeksi niin otetaan ne tuntia ennen paistamista pois jääkaapista ja kaadetaan kylmä kola pois pussista. Ribsit lämpenevät nopeampaa, jos eivät ui kylmässä nesteessä. Sitten tehdään uusi maustesoossi, joka melkeen samanlainen kuin yllä.

Paistosoossi:

 * Valkosipulia
 * Chiliä
 * Hunajaa
 * Mustapippuria & suolaa
 * BBQ soossia
 * Öljyä

Taas sauvasekottimella tahnaksi ja öljyä voi lisätä sen verran, että tahnaa on kivaa hieroa ribseille. Hierotaan paistosoossia ribsien molemmille puolille. Sitten pinotaan ribsit kalvopuoli alaspäin folioon (foliota voi käyttää reippaasti, itse laitan noin 3-4 kerrosta), koko komeus paistovuokaan ja nostetaan uuniin.

Ribsejä soossissa matkalla avaruuskääreeseen

Ribsit tykkäävät olla uunissa noin 150°C ja 3-4 tuntia. Odottelun aikana on hyvää aikaa valmistaa lisukkeita, jälkiruokaa ja syödä välipalaa. Uunista tuleva tuoksu on niin herkullinen, että odottelu on silkkaa kärsimystä.

Ribsien lisukkeeksi voi vaikka wokata kesäkurpitsaa, paprikaa, kirsikkatomaatteja, ananasta ja sipulia.

Catiska, part 2.

Xena, Naapurikyttääjä

Vihdoin ja viimein valmistui karvamasujen turvallisen parvekkeella olon mahdollistava Catiska, eli siis verkotus parvekkeelle. Kevään projektia on käsitelty jo tässä postauksessa jossa kerrottiin rakentamisen perusajatus ja tapa. Nyt voi pitää parvekkeen ovea kesällä auki, ilman huolta että kissat hyppäävät kaiteelle ja tippuvat.

Eilen naputtelimme mukavan lämpimässä illassa loput elementit valmiiksi, ennen kuin paineilma-naulain ja kompura lähtivät mökkitontille kesätöihin. Elementit kuljetettiin peräkärryllä kotiin, jossa vielä viimeisteltiin puupinnalla olevien leikkauspintojen maalausta, ettei vesi pääse kosketuksiin paljaan puun kanssa.

Jos omalle työlle ei laske hintaa, niin verkotuksen kustannukset olivat seuraavanlaiset:

• Verkko: 2 x 1,5x5, eli yhteensä 10m n. 40e 
• Puuosat: mitallistettua lautaa 95x20mm, n. 16m (halkaistuna kahdeksi) n. 16e 
• Maali: Tikkurila Pika-Teho 1 litra sävytettynä 20e
• Maalipensselit 3 kpl Sokevan kotimaisia, 16e
• Terassiruuvit 350kpl:n pakkaus 20e (tarvittiin 40kpl, kannattaa ostaa irtotavarana...)
• Verkon kiinnittämiseen tarvitut niitit löytyi omasta takaa. 

Parvekkeen sisustus on vielä keskeneräinen muilta osin. Varaston uumenissa on jonkinmoinen vihreä, parvekkeen muotoon leikattu matto, joka peittää inhan betonin. Kasvien istuttaminen parvekelaatikoihin ja ruukkujen ulos siirtäminen eivät ole ihan vielä ajankohtaisia, yöpakkasia on kuitenkin luvassa. Tarkoitus on istuttaa näkösuojakasviksi punaista köynnöskrassia ja valkoista isoköynnöskrassia, jotka kestävät suoraa auringonvaloa ja kasvavat nopeasti. Molemmat lajikkeet ovat myrkyttömiä ja isoköynnöskrassia voi ilmeisesti ihan oikeasti syödäkin, joten ei tarvinne pelätä kissojen hengen puolesta, vaikka vähän maistelisivatkin ruukusta. Kuukausimansikan taimet ovat hyvällä alulla, pitäisi vain löytää jokin mukava ruukkuviritelmä niille. Kenties jotain roikkuvaa? Chiliviljelmät siirtyvät myös ulos ruukuissa, kunhan tarpeeksi lämpenee. Kissojen spesiaali-kiipimäpuu on seuraavana projektina odottamassa, senkin paikka löytyy sitten parvekkeelta.

Jonkinlaiset ihanan väriset istuintyynyt on hankinnassa tuoleihin, tänään jo hypistelin parissakin eri kaupassa sellaisia, mutta en oikein päässyt väristä itseni kanssa yksimielisyyteen. Kaiteitten puuosat kun ovat vaaleansiniset ja metallipylväät hiukan erisävyiset siniset, niin en osaa oikein päättää, mikä väri kävisi niiden kanssa. Jotain raikasta raidallista tai yksiväristä on kuitenkin toiveissa. Muita parvekkeella esiintyviä värejä ovat ruskea pöydän ja tuolien muodossa ja valkoinen parvekeruukkujen ja myöhemmin sitten myös muiden ruukkujen värinä. Mitähän näihin nyt osaisi sitten yhdistää? 

Tässä vielä muutama kuva Catiskasta:

Pöytä on hiukan liian suuri tilaan nähden, mutta kelpaa kissan istua.

Kuvaa toiseen suuntaan.

Jenkkipannareita eli amerikkalaisia pannukakkuja

Jenkkipannari vaahterasiirapilla maustetun kermavaahdon kera.

Jenkkipannarit on jäänyt mieleen varmaankin Rasmus Klump -sarjakuvista eli kotoisammin Rasmus Nallen seikkailuista. Sarjakuvan sankarithan saivat aina seikkailun jälkeen kotiin palatessaan ison pinon paksuja pannukakkuja ja omassa pienessä mielessäni olen ne sitten jostain yhdistänyt juuri jenkkipannareihin. Amerikkalainen pannukakku paistuu paistinpannulla, kuten sarjakuvan äitinalle teki ja on taikinaltaan hyvinkin erilainen kuin kotosuomalainen uunissa paistettava pannukakku.

Jenkkipannarille löytyy reseptejä Veijo T. Googlella useita, mutta tämä Reseptivihko.net:stä löytynyt peruspannaria monimutkaisempi resepti piti toki kokeilla. Tähän reseptiin ei tule ollenkaan sokeria eikä rasvaa, joten pannarin kylkeen on hyvä tarjota vaikka vaahterasiirappia tuomaan makeutta. Joskus pitäisi kokeilla lisätä pannukakkuun marjoja paiston aikana.

Mutta asiaan!

Ainekset ovat helpot: 3 munaa, 2 desiä vehnäjauhoja, teelusikallinen leivinjauhetta, 1,5 desiä maitoa ja ripaus suolaa. Tästä taikinasta syö itsensä täyteen kaksi herkkusuuta. Neljälle tulisi oiva jälkiruoka.

Valmistaminen on vähän vaiherikkaampaa, mutta onnistui myös minulta, joten ei se mahdotonta ole. Erotellaan keltuaiset valkuaisista (kannattaa varata pari extramunaa niin on varaa sählätä ensikertalaisena).

Keltuaisten kanssa sotketaan jauhot, leivinjauhe ja maito, ja sekoitellaan tasaiseksi massaksi. Valkuaiset vaahdotetaan kovaksi ja sen sekaan suola. Käyttämällä kahta erillistä astiaa on tämä operaatio huomattavasti helpompi kuin yhdellä astialla..

Sitten valkuaisvaahto varovasti taikinamassan kaveriksi ja nostellaan sekaisin. Kuulemma pitää olla varovainen eikä ole syytä säikäyttää taikinaa. (psst... voisko joku kertoa mulle miten taikina säikäytetään?)

Paistaminen on rauhallisen miehen puuhaa. Valurautapannu (tai joku muu paistinpannu) kuumaksi, mutta ei liian kuumaksi. Sähköhellan puolivälin tehot passaannee hyvin. Pannulle nokare voita sulamaan, sitten kauhallinen taikinaa pannun keskelle. Kauhalla taikinamassaa kevyesti pannulla pyörittelemällä saa tasaisen ja pyöreän pannarin. Annetaan rauhassa kypsyä sopivan pienellä liekillä kunnes koko komeus kiinteityy. Sitten lasta alle ja kääntö. Noin pari minuuttia per puoli per pannari menee aikaa.

Operaatio Catiska

Taloudessamme asuu kaksi kissaa, jotka tykkäävät oleskella ulkona. Nuoremmalla vaan on paha tapa pyrkiä optimaaliseen katselupisteeseen eli hypätä parvekkeen kaiteen päälle katselemaan maailman menoa. Olisi kiva antaa kissojen oleskella parvekkeella niin, ettei koko ajan tarvitsisi olla tekemisiä vahtimassa, joten Operaatio Catiskan missiona on rakentaa kissoille turvallinen ja viihtyisä parveke.

Catiska on siis kevyt, toivottavasti vähän huomiota herättävä, helposti asennettava ja pois otettava kissaystävällinen, -turvallinen ja -kestävä verkko parvekkeelle.

Kuvassa Catiskan yksi ruutu paikallaan:

Catiskan yksi ruutu paikoillaan

Rakentaminen lähti ehkä vähän turhan paljon tangentin suuntaan ja päätimme rakentaa puusta kehykset, johon sinkitty teräsverkko kiinnitettäisiin. Parvekkeellamme ei ole kuin kaksi suorakaiteen kokoista ruutua ja muut ruudut ovat hankalampia nelikulmioita outoine kulmineen, joten ruutujen tekeminen voi muuttua haastavammaksi tämän helpon suorakaiteen jälkeen.

Puuosat tehtiin 95x20mm mitallistetusta laudasta, joka halkaistiin sirkkelillä kahdeksi noin 40x20mm rimaksi. Rimat maalattiin yläpuolella kuvassa näkyvien metallipakkien väriseksi sävytetyllä maalilla kahteen kertaan. Sen jälkeen rimat oikean pituisiksi pätkiksi ja ruuvaten kiinni. Puuosat mitoitettiin niin, että sovitus parvekkeelle ei ole tiukka vaan joka puolelle jäisi vähintään noin sentin rako. Kissa ei sieltä läpi mahdu, mutta ilma kulkee ja kosteus pääsee toivottavasti haihtumaan pois.

Kuvassa nurkka verkon kanssa:

Catiskan nurkka yksityiskohtaisesti

Verkkona on rautakaupasta löytyvää sinkittyä jänisverkkoa, jonka silmäkoko on 19x19mm. Verkkoa hankkiessa kannattaa vähän kierrellä ja kysellä kun sitä tuntuu löytyvän eri kokoisina hyvinkin eri hintaan. Tämän verkon kanssa kävi niin, että isompi pinta-ala verkkoa (1.5x5m rulla, hintaa 20€) oli itseasiassa halvempaa kuin pienemmän pinta-alan (1x5m, hintaa 30€) kattava verkko. Koko parvekkeen verkko maksoi 40€ kun taas toisaalta hankittuna se olisi maksanut lähemmäs 150€.

Verkko kiinnitettiin puukehykseen niiteillä. Käytössä oli paineilmalla toimiva niittipyssy, jolla sai siististi ammuttua kuvassa näkyviä noin 2cm pitkiä kapeita niittejä verkkoa pitämään. Käsinkin varmasti onnistuisi ja pysyisi, mutta siitä ei lähde niin miehekäs ääni eikä tule oikeaa tekemisen fiilistä ;)

Kehys kiinnitettiin parvekkeen pylväisiin sopivan kokoisilla nippusiteillä.

Sisäpuolelta yhden ruudun kokoinen alue ennen ja jälkeen Catiskan:

Parvekeruutu ennen Catiskaa

Parvekeruutu Catiskan kanssa

Tätä kirjoittaessa operaatiosta on saatu valmiiksi yksi ruutu prototyypiksi testiajoon parvekkeelle ja todistamaan suunnittelun toimivaksi. Seuraavaksi pitäisi sitten rakentaa viisi muuta ruutua. Sopivia vapaita iltoja odotellessa.. Jatkoa tarinalle löytyy osasta kaksi.

Ituhipin perunasalaatti

Vappuun kuuluu ehdottomasti perunasalaatti, joten kehittelin viikolla mielessäni tällaisen ohjeen. Ensimmäistä kertaa käytin kapriksia, olisi ehkä saanut laittaa enemmänkin, kun ujona tyttönä pudottelin aika vähän niitä sekaan salaattiin. Itujen käyttö raikasti mielestäni makua kivasti.  Ohjetta voi skaalata syöjien määrän mukaan, tästä annoksesta riittää noin neljälle keskinälkäiselle.




Keväinen perunasalaatti

600 g perunoita, eli noin 6 keskikokoista
n. 100g mungpavun ituja
1keskikokoinen keltasipuli
2 kpl valkosipulinkynttä
suolakurkkua oman maun mukaan (meillä oli pieniä cocktailkurkkuja, niitä meni 7 kpl)
ruohosipulia
pieniä kapriksia

majoneesi:

1 kananmuna
2 dl öljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl hunaja-omenaviinietikkaa
1 tl sinappia
suolaa, pippuria ja muita mausteita kuten haluaa

1 prk kermaviiliä

Keitä perunat kuorineen suolatussa vedessä kypsiksi. Ota jäähtymään, kuori ja pilko mieleisen kokoisiksi palasiksi. Silppua sipulit, suolakurkku ja valkosipuli. Laita silputut ainekset kulhoon kera huuhdetujen itujen. Ripsauta pippuria kaveriksi.

Meillä kananmunat ja öljy säilytetään huoneenlämmössä, joten olosuhteet ovat oivalliset majoneesin tekemiseen, tärkeintä kun on että ne ovat samanlämpöisiä, ettei koko kastike juoksetu. Sauvasekoittimella on helpoin tehdä korkeassa kapeassa kulhossa kastikkeet. Laita kananmuna pohjinmaiseksi, päälle sinappia, sitruunamehua sekä etikka. Ropsauta pippuria, suolaa ja kenties valkosipulia päälle. Surauta pari kierrosta sauvasekoittimella ja ala lisäämään öljyä. Tässä vaiheessa on mukavaa jos on apukokki kaatamassa öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana sekaan, mutta yksinkin onnistuu. Kun majoneesi sakenee, tarkista maku, lisää kenties etikkaa ja/tai sitruunaa. Kun maut (mau!) ovat kohdallaan, niin lusikoi majoneesi kulhoon, missä salaatin muut ainetkset jo odottelevat, lukuunottamatta perunaa. Lisää kermaviiliä purkki ja sekoita koko komeus sekaisin. Kun perunat lisätään vasta viimeisenä ja sekoitetaan vain kevyesti nostelemalla, pysyvät perunanpalaset paremmin kasassa, eivätkä nuhjaannu.

Laita kulho jääkaappiin pariksi tunniksi maustumaan. Nauti kylmien Atrian kuorettomien nakkien ja samppanjan kanssa, hyvässä seurassa tietenkin!