DIY Koruteline

Kaunistuksia esillä

Pidän kauniista asioista ja esineistä. Mielessä on muhinut jo jonkun aikaa televisiossa/internetissä/unissa/missä lie näkemäni tarjoiluvatihässäkkä, johon voisi pistää kauniita ja rakkaita koruja esille. Telineestä voisi sitten aamulla valita mieleiset korut kaulaan ja korviin, miksei myös hiuskukan hiuksiin.

SPR:n Kontti on tuunaajan aarreaitta, joten suhautin korutelineen tarvikkeiden perässä Limingantulliin. Mukaan lähti kolme erilaista lasista lautasta ja kaksi juomalasia. Mallailin jo ostettaessa mieleistä kokonaisuutta. Hintaa lasitarvikkeille tuli 6 euroa. Prismasta hain mukaan myös lasin liimaamiseen tarkoitettua pikalimaa (n. 8e), Loctite Super Glue tarttui kouraan lähinnä sen takia, että liima ei tarvitsisi kuivuakseen UV-valoa. Aurinko kun ei joulukuussa paljoa paista, eikä taloudesta satu löytymään uv-valoja.

Kotona pesin fairyllä tarvikkeet ja sitten sommittelin mieleisen asetelman ja yritin parhaani mukaan osua keskelle lautasta liiman ja lasin kanssa. Laitoin lasin ylösalaisin lautasen päälle, järkeilin sen olevan tukevampi niin, mutta tiedä sitten. Kokosin rakennelman kerros kerrokselta ja annoin liiman joka kerroksen välissä kuivahtaa hetken.

Muutaman tunnin päästä laitoin pari huopatassua alimmaisen "lautasen" alle. Pinta oli sen verran rypyläinen, että rakennelma hiukan keikkui. Kannoin koko komeuden makuuhuoneeseen ja sommittelin rakkaimpia koruja ja muita kaunistuksia esille, sekä räpsäisin talvisessa pimeydessä muutaman havaintokuvan.

Kuka pelkää Mustapekkaa?

Mustapekka, tuo mukavan makuinen mustapippurilla maustettu tuorejuusto, joka on oiva sellaisenaan esim. ruisleivän päällä tai ruuanlaitossa, päätyi tällä kertaa täytteeksi lehtipihviin.

Lehtipihvit kera uunijuuresten.

Lehtipihvit tulevat kätevästi sopivasta palasta naudan ulkofilettä. Runsaasta kilosta riittää neljälle syöjälle. Fileestä leikellään noin sentin paksuisia siivuja, jotka sitten nuijitaan isoiksi ja ohuiksi pihveiksi. Lihakoulu kertoo tarkemmin pihvien leikkaamisesta.

Lehtipihveille riittää mausteiksi kunnon ripaus suolaa ja mustapippuria, eikä kumpaakaan tule tässä(kään) säästellä. Ei edes mustapippuria vaikka vähän pelkäisikin Mustapekkaa. Kyllä se pelko siitä hälvenee kun saa tätä herkkua suuhunsa. Itse maustan pihvit nuijimisen jälkeen, jolloin ei tarvitse suola- ja pippurimyllyjen kanssa säätää kun on aika paistaa.

Paistamisessa on kolme vaihetta: Ensin paistinpannulla hetki, sitten täytetään pihvit ja lopuksi uunissa viimeinen silaus.

Itse paistan lehtipihvit vain toiselta puolelta runsaassa määrässä voita ja öljyä todella kuumalla valurautapannulla. Pihvin ei tarvitse paistua kuin ehkä puoli minuuttia, jos sitäkään (siksi maustan pihvit etukäteen). Mieluumin tässä vaiheessa paistaa liian vähän kuin liian paljon. Uuni paistaa loput. Pannulta pihvi uunipellille, asemoidaan toiselle puoliskolle kunnon nokare Mustapekkaa ja taitetaan toinen puoli päälle ja kiinnitetään puoliskot toisiinsa cocktail-tikulla. Sitten kun kaikki pihvit on paistettu, täytetty ja siististi uunipellillä niin uunissa olisi syytä olla lämpöä noin 225°C. Pelti uuniin, viisi minuuttia ja homma on valmista. Lisukkeet kannattaa valmistaa ennen paistinpannuoperaation aloittamista :)

Mustapekka lehtipihvit neljälle:

• Reilu kilo naudan ulkofilettä
• Kaksi pakettia (2x 100g) Mustapekka-tuorejuustoa
• Suolaa & pippuria 
• Paistamiseen voita ja öljyä
• Cocktail-tikkuja 

Jäätelöunelmia ja unelmajäätelöitä

Herkullista!

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, synttäripukki toi Kenwoodin yleiskoneen ja siihen sopivan jäätelölisäosan, kun toivoin jäätelökonetta. Ensimmäinen kokeilu jäätelön maailmassa oli ihan perinteinen vanilja-suklaa, josta jäätelömestarin eli allekirjoittaneen huolimattomuudesta johtuen jalostui myös hiukkasen edellämainittua jäätelöä maustettuna Cointreaulla. Tein nimittäin massaa silleesti reippaasti, että osa piti jäädyttää ihan vanhoja konsteja käyttäen, eli astia pakastimeen massoineen ja välillä reipasta sekoitusta. Olihan kyllä niiiiin hyvää ettei mitään rajaa.

Tällä kertaa kuitenkin hain astetta hifimpää jäätelöä. Jääkaapissa oli purkki mascarponea, viinakaapissa pullo amarettoa. Mitäpäs siihen muuta lisäämään kuin espressoa ja hiukan tummaa suklaata... Eli siis eräänlainen Tiramisujäätelö!

Tiramisujäätelö

3 kpl luomukananmunia
1,5 dl sokeria (itse laitoin puolet ja puolet muscavadoa ja tomusokeria)
5 cm vaniljatankoa 
3 dl kermaa
125 g mascarpone-tuorejuustoa
0,5  dl vahvaa espressoa
50 g tummaa suklaata
4 cl Disaronno Originale likööriä, tuttavallisemmin Amarettoa

Aloita keittämällä kahvi. Kaada kuuma kahvi suklaan päälle ja sekoita. Jäähdytä niin kylmäksi kuin mahdollista. Vatkaa kylmät kananmunat vaahdoksi, lisää sokeri sekä vaniljatangosta siemenet ja vatkaa niin, että sokeri sulaa. Lisää pikkuhiljaa kerma ja mascarpone. Vatkaa kuohkeaksi. Seos on kyllä juoksevaa, mutta ei lirua.

Laita massa jäätelökoneeseen, anna pyöriä koneen vaatima aika ja hiukan ennen kuin jäätelö on mielestäsi valmista, lisää kylmä, melkein jäässä oleva suklaa-kahvi ja kohmeinen likööri. Anna koneen vatkata lisätyt ainekset kunnolla massan joukkoon. Nauti joko heti tai siirrä toiseen astiaan pakastimeen vielä jähmettymään.

Muutamia yksinkertaisia niksejä on tullut huomattua tässä kokkauksen lajissa. Pidä kaikki aineet mahdollisimman kylmänä, turha antaa jäätelökoneen pyörittää lämpimiä aineksia. Siis kananmunat ja muut jääkaappiin ja jos teet aikuisten jäätelöä, niin viinat pakkaseen.
Laita pakastin mieluiten paria tuntia ennen jo superpakastukselle. Kulhot ja muut työvälineet kannattaa myös pitää kylmänä. Jos haluat välttyä ylimääräiseltä vaivalta ja tiskiltä, unohda koko juttu ja osta jäätelösi kaupasta.  Parasta jäätelö on samana päivänä, mutta muutaman tunnin pakasteessa olleena. Alkoholi pehmentää jäätelöä, jolloin sitä on helpompi käsitellä, mutta rakenne saattaa olla enemmän jääkiteinen.

Seuraavaksi testivuoroon menee varmaankin perinteinen Baileys-suklaajäde...

Lihapullat Keijon kanssa

Lihapullia ja porkkanraastetta

Meille muutti tuossa parisen viikkoa sitten uusia asukas. Syntymäpäiväpukki toi Kenwoodin yleiskoneen, tuttujen kesken Keijon. Chef Classic KM336 on pienempi kuin Major-mallit, mutta riittävä kahden hengen talouteen. Toivon syntymäpäivälahjaksi jäätelökonetta, mutta fiksu kanssaeläjä oli ajatellut, että parempi hankkia yleiskone ja jäätelölisäosa kuin pelkkä jäätelökone. Päätös oli kyllä ihan oikea. Jäätelölisäosasta erikseen juttua joskus, kunhan pääsemme sitä testaamaan. Tällä kertaa puuhastelimme Keijon kanssa lihapullat ja porkkanaraastetta.

Keijon Lihapullat

700g naudan jauhelihaa
1 kiinalainen valkosipulinkynsi
1 sipuli
2 kananmunaa
1 pieni pyöreä seesamnäkkileipä
1 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
suolaa, pippuria, chiliä

Murenna näkkileipä kulhon pohjalle, lisää kananmunat, mausteet. Pilko ja kuullota sipulit paistinpannulla pienessä tilkassa öljyä. Lisää pehmeät sipulit ja jauheliha kulhoon. Veivaa käsin tai anna Keijon veivata K-vatkaimella. Pyörittele palloiksi kylmään veteen kastelluilla käsillä ja paista uunissa leivinpaperin päällä 200° asteessa 20 minuuttia.

Herra Kenwood, eli tuttavallisemmin Keijo

Aamupalaa illalla

Voi voi parkaa, joka sämpylän kitaan joutui.

Viikonloppuaamupäivisin tekee mieli jotain lämpimäistä aamukahvin kanssa, mutta mitään kovin suurta ei jaksaisi väsäillä useinkaan. Nämä sämpylät ratkaisevat ongelman helposti. Minua epäilytti kyllä kovasti kuivahiivan laittaminen kylmään maitoon ja vielä jääkaappiin, asia tuntui kaikkien luonnonlakien vastaiselta, mutta kylläpä pallerot olivat yön aikana hiukan nousseet ja aamulla uunin lämpeämistä odotellessa kohottelin sämpylöitä vielä tiskialtaan päällä. Lopputulos oli erittäin maukas.
Ohje haettiin Peruspöperölästä.
Kuiva-ainekaapista ei löytynyt minkään valtakunnan hiutaleita, joten mentiin epäterveellisimmän kautta, koko taikina valkoisista vehnäjauhoista! (olivat sentään luomua, se helpottaa synnin taakkaa edes vähäsen)

Sämpylät seuraavaksi aamuksi
(Noin 10 sämpylää)

Puolikas pussi kuivahiivaa tai 1/4 paketillista tavallista
3 desilitraa kylmää maitoa
1 ruokalusikallinen öljyä
1,5 teelusikallista suolaa
1 ruokalusikallinen hunajaa
1 desilitra puurohiutaleita
6,5 desilitraa hiivaleipäjauhoja

 

Liota hiiva kylmään maitoon, lisää suola, öljy ja hunaja. 

Jos käytät hiutaleita, laita ne sekaan seuraavaksi. Sen jälkeen alustat taikinan niinkuin normaalisti taikina alustetaan, eli lisää jauhoja ja vaivaa. Taikina saa jäädä melko löysäksi. Olen ollut huomaavinani että liperin myllyn luomuvehnäjauhot ovat jotenkin stydimpää tavaraa, niitä tarvitsee laittaa vähemmän kuin ohjeessa sanotaan, muuten tulee tiiliskivileipomuksia. Joten säädin jauhomäärää pienemmäksi ja silti taikinasta tuli aika kiinteää. En jaksanut sen kummemmin pyöritellä taikinaa pöydällä, vaan jaon taikinamöntin kahdeksi jo astiassa ja pyörittelin pikku kätösissäni 8 mukavan kokoista sämpylää. 

Sämpylät leivinpaperin päälle ja leivinpaperi jonkun päälle joka mahtuu jääkaappiin, leivinliina sämpylöiden niskaan ja koko komeus jääkaappiin. Sitten treffeille Nukkumatin kanssa.

Aamulla laita uuni lämpeämään 250° asteeseen ja ota sämpylät pois jääkaapista. Ovat hivenen kohonneita jo, mutta itse laitoin tiskialtaaseen kuumaa vettä ja pellin tiskialtaan päälle siksi aikaa, että uuni oli lämmennyt. Paista n. 10 minuuttia, kunnes sämpylät ovat ottaneet väriä. Nauti oikean voin ja vastajauhetun kahvin kera. 

Artisokka-vuohenjuustopasta

Loppukesän auringonsäteet hellivät illallista.

Mökötysruokaa ei voi tehdä, kun saa ajella ihanalla keltaisella jopolla kauppaan. Tulee vain niin kertakaikkisen hyvälle tuulelle jo matkalla, että ei edes kaupassa palosireeneinä huutavat alle metrin mittaiset kansalaiset, eivätkä heidän väsyneet vanhempansa tiuskimassa rakkauden hedelmilleen, jaksa ärsyttää. Suolaliemeen säilötyt artisokansydämet pysäyttivät säilykehyllyllä. Muistan joskus syöneeni jossain ravintolassa tomaattipastaa, johon oli upotettu myös artisokkaa. Ei ollut pahaa se, joten nappasin säilykepurkin ihan vain kokeilunhalun vuoksi.


Artisokka-vuohenjuustopasta

2 kpl kokonaisia valkosipulinkynsiä
10 cm pätkä purjoa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
500 g (1 tölkki) paseraattua tomaattia
Vuohenmaitotuorejuustoa (Chavroux)
Suolaa, Pippuria
Pinjansiemeniä tarjoiluun

Aloita päällimäiseksi tulevasta, eli paahda pinjansiemenet kuivalla kuumalla pannulla ja kun siemenet ovat ottaneet hienokseltaan väriä pintaan, kippaa ne pannulta pois toiseen astiaan odottamaan vuoroaan. Hienonna valkosipuli ja purjo, kuullota niitä ihan pieni hetki lämpimässä öljyssä. Varo etteivät pala mustiksi, tulee kitkerää kastiketta muuten. Lisää pilkotut aurinkokuivatut tomaatit pannulle, samoin valutetut ja halkaistut artisokansydämet. Anna ainesten tutustua toisiinsa muutaman minuutin ajan välillä hämmentäen. Lisää paseerattu tomaatti ja vuohenjuustoa noin puolisen purkkia (150g purkki). Jauha sekaan myllystä mustapippuria ja suolaa. Huomioi että juustossa on suolaa, joten vähempi määrä myllystä riittää.
Tarjoa seuraksi pastaa ja valkosipulipatonkia. 

Tomaattisen kastikkeen tekeminen on ärsyttävää, aina roiskuu pitkin seiniä punaisia pisaroita, vaikka kuinka yrittäisi optimoida levyn kuumuuden ja pitää kannen päällä. Välillä on kuitenkin hämmennettävä ja silloin nuo pahanilkiset tomaattipisarat pääsevät karkaamaan pitkin hellaa ja seiniä! Mutta se on hinta joka on maksettava maukkaasta pastakastikkeesta, joten Chifonet kauniiseen käteen ja siivoamaan. (Jos joku keksii, miten tämä roiskuminen on vältettävissä muuten, kuin lopettamalla pastansyönti ja siirtymällä karppaajaksi, saa kertoa...)

Chilisuklaa kääretorttu

Chilin ja suklaan yhdistäminen leivontaan tuli ideana joskus vuosi ehkä puolitoista sitten. Sen kummemmin Internetistä katsomatta aloin miettiä miten chilisuklaan toteuttaisi. Tänään sitten kurkin miten muut sen tekevät, mutta emme tee niin kuin muut, vaikka sekin tuntui järkevältä ja helpommalta tavalta.

Oma ideani lähti siitä, että kapsaisiini, tuo chilin kemiallinen yhdiste, joka polttaa nisäkkään suussa, on rasvaliukoinen. Otetaan siis jotain rasvaista ja liotetaan tuoretta chiliä siinä. Peruskoulun kemian tunneilta muistetaan myös, että aineet liukenee paremmin toisiinsa kun niitä lämmittää.

Eli kattilaan desi kermaa, ruokalusikallinen voita (koska kerma ei kuitenkaan ole tarpeeksi rasvaista) ja tuoreita chilejä pilkottuna siemenineen kaikkineen. Tällä kertaa chiliksi valikoitui suomalaisen Fataliin marketteihin tuoma Naga Morich. Laitetaan kattila liedelle pienelle lämmölle ja sekoitellaan sillon tällön kunnes seoksesta alkaa nousta hedelmäinen chilin tuoksu. Höyryjä ei muuten kannata hengitellä liikaa tai päästää silmiin. Voi vähän poltella. Kun kermaa on lämmittänyt ja sekoitellut tarpeeksi siivilöidään hedelmäliha pois.

Hedelmälihan voi survoa sauvasekoittimella kaakaojauheen ja maidon tai kerman kanssa tasaiseksi liemeksi, jota voi lisätä kääretorttupohjaan ruokalusikallisen tai pari antamaan myös pohjaan pikkuisen potkua.

Kääretortun täyte:

 Levy (200 g) taloussuklaata
 2 dl kuohukermaa
 1 prk (250 g) Mascarpone tuorejuustoa
 1 dl chilikermaa (kts. teksti yllä)

Sulatetaan suklaa ja sekoitetaan siihen chilikerma. Annetaan jäähtyä. Vaahdotetaan kerma, sekoitetaan siihen suklaa ja mascarpone. Kaadetaan täyte jäähdytetylle kääretorttupohjalle ja kääritään. Annetaan tortun maustua jääkaapissa yön yli.

Kääretorttupohja (lähde: gluteeniton kääretorttupohja):

 4 kananmunaa
 1.5 dl sokeria
 1.5 dl perunajauhoja
 1 tl leivinjauhetta
 2 rkl kaakaojauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Siivilöi vaahtoon keskenään sekoitetut perunajauhot ja leivinjauhe. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa noin 8-10 min.

Heinäseiväs "hyötykäyttöön": sisustustikkaat

Pieni nurkka makuuhuonetta.

Kahdesta vanhasta seinäseipäästä, kahdesta puisesta harjanvarresta ja kahden työntekijän työpanoksesta syntyi sisustustikkaat. Siis tikapuut, joihin ei kuulemma ole tarvetta kiivetä (edes kissojen), vaan säilyttää vaatteita. Mies ei ymmärrä, mutta suunnittelee annettujen speksien mukaisesti. Työvaiheita ja lopputuloksia alla.

Heinäseipäät kokivat ihan ensimmäiseksi maalipesun ja sopivan kuivumisajan. Sen jälkeen seipäät hiottiin vähän sieltä ja täältä ensin 120 ja sitten 240 karkeuden hiomapaperilla. Kahden henkilön operaatio meni jotakuinkin niin, että heinäseiväs oli poikittain toinen pää sahapukilla ja toisesta päästä seivästä pyöriteltiin samalla kun hiomakoneella vedeltiin pitkältä matkalta seipään suuntaisin vedoin. Sen verran epätasainen on seipään rakenne, että liian kauan työstämällä saattaa hukkua hienoja pinnan yksityiskohtia.

Poikkipuita varten porattiin 50cm välein (alin porras 50cm maasta ja ylin 150cm) kolme reikää pylväsporakoneella. Poranteräksi silmämääräisesti valitsin kaupassa 25mm, koska lähimmistä hyllyistä ei löytynyt työntömittaa, jonka olisin kyllä voinut ostaa samalla kertaa (tässä ilmainen vinkki K-Raudan hyllykuvien tekijälle). Harjanvarren halkaisija oli kuitenkin ilmeisesti 24mm, koska rei'istä tuli vähän väljät, mutta se vain helpotti kokoamista.

Maalaaminen aloitettiin Tikkurilan Otex tartuntapohjamaalilla, jota sudittiinkin nopean kuivumisen takia kaksi kerrosta saman iltapäivän aikana. Lopullinen maalipinta kasauksen jälkeen tehtiin kahdella kerroksella Tikkurilan valkoista täyskirkasta Miranol alkydimaalia.

Poikkipuut kiinnitettiin seipäisiin ruuveilla, jotka ovat kohtisuorassa poikkipuuta tikkaiden takana. Uppokantaruuveille porattiin ensin hitusen kannan halkaisijaa pienempi parin millimetrin syvyinen aloituskuoppa, ruuvi perään ja sitten kerros tartuntapohjamaalia päälle. Maalikerroksien jälkeen nämä upotetut ruuvit näyttävät miltä tahansa lommolta vanhassa seipäässä.

Sadepäivän korvapuustit

Korvapuustit kauneimmillaan

Mikäpä olisi mukavaa sateisena ja tuulisena päivänä kuin kuppi kuumaa lakujuttua ja tuore lämmin korvapuusti. Ohjeen nappasin Myllyn Paras Leivontasivulta ja tuunasin sitä laittamalla sokerin tilalta ruokalusikallisen hunajaa.  Jauhot loppuivat kesken, joten taikinasta tuli hyvin pehmoista ja löysää, juuri ja juuri leivottavuuden rajoissa. Pöytäjauhoiksi laitoinkin sitten hiukan durum-jauhoja.

Pullan perusohje

5	dl	maitoa
50	g	hiivaa (tuore)
1-2	tl	(mineraali)suolaa
1-2	dl	sokeria
1	rkl	kardemummaa
(1-2		munaa)
n. 15	dl	Myllyn Paras Emännäm Puolikarkea Vehnäjauhoja (n. 1 kg)
n. 100-200	g	voita tai margariinia

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna. Lisää jauhot vähitellen, aluksi vatkaten, jotta ilmaa sitoutuu taikinaan. Alusta taikina hyvin vaivaten. Lisää pehmeä rasva alustamisen loppupuolella. Laita taikina peitettynä kohoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan.

Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, ota se leivinpöydälle ja vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. Leivo taikinasta haluamasi muotoisia pullia. Kohota pullat kaksinkertaisiksi, voitele ne munalla ja koristele raesokerilla ennen paistamista.

Paista pikkupullat ja pienet leivonnaiset n. 225-asteisen uunin keskitasolla 5-10 min.
Paista pitkot ja muut isommat vehnäleivät n. 200-asteisen uunin alatasolla 20-25 min.

Helluntain kesäleivät

Viime aikojen helteillä ei ole ollut ruoka oikein houkuttelevaa. Kuuma ilma vie ruokahalun pois, mutta juoma sen sijaan maistuu kiitettävästi. Onneksi vanha viidakon sananlaskukin sanoo että "hyvä vasikka elää juomalla".  Tänään kuitenkin viileni viimein ja viileys toi mukanaan ruokahalun. Ennen hikisiin harrastuksiin lähtöä täytyy syödä hyvin ja mielellään tietenkin suolaista sekä rasvaista. Tässä yhdistyivät kaikki kolme kohtaa.

Helluntaileivät 

Pari siivua mieleistä leipää (Meillä OAMK:n laatuleipää, on hyvää mutta saatavuus ilmeisen rajoitettu)
Pepperonimakkaraa
Sipsejä
Cheddarjuustoa

Paahda leipiä pannulla tai paahtimessa. Itse paahdoin pannulla ja kun toinen puoli oli ottanut hiukan väriä, käänsin leivät ja ladoin paahdetulle puolelle pepperonimakkaraa, sipsejä murskattuna ja cheddaria. Sitten vielä hetki lämpimällä pannulla, ehkä kansikin päälle että juusto sulaa ja kohti vatsalaukkua. Jaksaa humpata koko illan näillä evästyksillä!

Blogileaks paljastus: Salaiset geokätköilyleivät

Nämä makoisat eväsleivät voi pakata mukaan vaikkapa geokätköilyreissulle, piknikille tai raksaevääksi. Leipien jujuna on kermaviili-punasipulikastike, johon paistetut kananpalat upotetaan. Leivät eivät ole mitään pikaruokaa, sillä valmistelu pitää aloittaa jo edellisenä päivänä, marinoimalla kana. Raati suosittelee kariniemen marinoimattomia kanan rintafileitä kokonaisina, itse pilkkomalla saa parempaa, kuin kaikenmaailman rasiassa myytävät jämäpalat. Marinadissa tällä kertaa twistasivat keskenään sulassa sovussa hunaja, limetti ja inkivääri.

Marinadi 
1 rkl hunajaa
1/2 Limetin mehu
1 rkl hunaja-omenaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
0,5 cm palanen inkivääriä pilkottuna (voi laittaa vähemmänkin tai jättää pois)

Määrät ovat tässä ohjeessa hyvinkin suuntaa-antavia, maistele ja luota itseesi. Säädä makeuden ja kirpeyden tasapaino kohdalleen. Pilko kanat mahdollisimman pieniksi paloiksi suljettavaan rasiaan, kaada marinadi päälle, sekoita ja laita jääkaappiin maustumaan yön yli.

Yön yli nukuttua aloitetaan leipien kokoaminen tekemällä kermaviilistä, punasipulista ja mausteista tahnaa. Pilkotaan yksi iso punasipuli mahdollisimman pieneksi ja hulautetaan kermaviilin kaveriksi kulhoon. Mausteeksi suolaa ja pippuria, ehkä hitunen chiliäkin.  Paista kanat pannulla, jäähdytä ja lisää suolaa ja pippuria ja sekoita kermaviilikastikkeen joukkoon.

Isosta pussista paahtoleipää tulee noin kahdeksan valmista leipää ja kantapalat päälle. Voidellaan leivät toiselta puolelta hyvänlaatuisella oliiviöljyllä ja laitetaan pannulle voitelematon puoli alaspäin. Hetken kuluttua käännetään. Pinta saa ottaa rapsakasti väriä.

Täytä leivät laittamalla voideltu leipäpinta päällepäin, nosta täytettä päälle ja toinen leipäpala kanneksi. Rehunsyöjät tai lihansyöjät jotka ovat pakotettu syömään rehuja, laittavat väliin rucolaa ja tuoretta basilikaa.
Kääritään folioon ja laitetaan jääkaappiin jäähtymään ja tasoittumaan. Voivat hyvin olla yönkin yli kylmässä, maku vain paranee.

Naispaholaisen kinkku-herkkusienipastaa

Kun hieman ruokarajoitteinen siippani siirsi fyysisen tomumajansa viikonlopuksi mökkitontille rakennushommiin, niin minä valitsin kaupasta ainekset pitkäaikaiseen suosikkiruokaani. Tämän kinkku-herkkusienipastan ohje on oikeastaan napattu noin 10 vuotta sitten televisiosta, jonkin kasvisrasvaan pohjautuvan "kerman" mainoksesta, missä taustalla soi Aki Sirkesalon Naispaholainen ja setä kokkasi tämän tyyppistä ruokaa.

Naispaholaisen kinkku-herkkusienipasta 

200 g tuoreita herkkusieniä
250 g mieleistä makoisaa kinkkua (tällä kertaa Vatajan Ylikypsää riihikinkkua)
1 paprika
1 pienehkö sipuli
3 kynttä valkosipulia
1 prk ruokakermaa
(Tällä kertaa mukaan pääsivät myös pieni pätkä kesäkurpitsaa ja kapriksia purkin pohjalta, mutta nämä olivat vain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuvia seikkoja, perusohje on ihan pätevä ilmankin)

Silppua herkkusienet suikaleiksi ja laita ne lämmitetylle pannulle kera hyvänlaatuisen öljyn. Herkkusienet saavat hiukan itkeä itsestään nesteitä pihalle ja käpertyä kokoon, jonka jälkeen lisätään sipuli ja valkosipuli hienonnettuina. Pilko myös kinkkusiivut suikaleiksi ja heitä pannulle kera pilkotun paprikan ja muiden vapaavalintaisten herkkujen. Hiukan pyörittelyä vielä, että maut sekoittuvat kunnolla, mutta varo ettei sipuli ja valkosipuli pieninpinä kärähdä, tulee muuten kitkerää kastiketta. Lisää suolaa ja pippuria, sekä muita mausteita, esim. paprikajauhetta ja chiliä hiukan. Kaada koko komeuden päälle purkki ruokakermaa ja sekoita. Tarkista maku ja anna hautua ihan hetkisen aikaa, niin ettei paprika pääse ihan löysäksi, vaan purutuntuma säilyy. Keitä tuorepastaa kaveriksi ja nauti!

Kinkun valinnassa kannattaa olla tarkkana, valmiit kinkkusuikaleet, joita myydään mm. pizzasuikaleiden nimellä, kannattaa unohtaa ihan tyystin. Saunapalvi- tai palvikinkku ja yleensäkin kinkut jotka tiedetään maistuvankin jollekkin, on hyvä valinta.

Ribsejä kolasoosissa (Coca Cola Ribs)

Coca Cola Ribs, ensimmäinen yritys

Toinen kerta toden sanoo ja tällä kertaa kokeilusta kehtaa jo blogata. Eli aiheenahan on otsikon mukaisesti kolassa kypsyteltyjä ribsejä eli possun kylkeä (kaupan grillitiskillä myydään nimellä grillikylki). Ensimmäinen kerta oli jo vakuuttava, mutta maut eivät vielä kohdanneet maistelijoita. Ulkonäkö ja mureus sen sijaan olivat parasta A-luokkaa (kts. kuva oikealla). Joten suunnittelu ja juoniminen jatkui.

Ribsien valmistus on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa tarjoillaan possun paloille pitkä kylpy mausteisessa kolassa yön yli tai pidempään ja toisessa vaiheessa paistellaan ribsit syötäväksi. Paiston voi tehdä uunissa tai grillissä tai miksei molemmissa. Mikä lie on oikea totuus grillin ja uunin yhdistelmästä kun Internetissä puolet tuntuvat käyttävän ribsit ensin uunissa ja sitten grillistä ja toinen puoli tekee juuri päinvastoin? Liekkö mitään väliä... Pitänee joskus kokeilla.

Alla kuvattu resepti toimii noin 1.5 kg:an ribsejä, jos on enemmän tai vähemmän niin sitten säädetään soossien ja kolan määrällä.

Marinadisoosi:

 * Valkosipulia

 * Chiliä (tuoretta, tulisuus maun mukaan)

 * Mustapippuria & suolaa

 * BBQ soossia
 * 1.5 - 2.0 litraa Coca Colaa (ei mitään lightejä, eikä zeroja vaan oikeaa sokerikolaa)

Marinadisoossi sauvasekottimella tasaiseksi tahnaksi. Kolaa voi lisätä mukaan jos haluaa soosista juoksevampaa. Mutta ei kaikkea kolaa vielä! Soosi on helpompi hieroa lihan pintaan, jos se ei juokse karkuun. Maistelemalla löytyy sopivat määrät valkosipulia ja chiliä. Tässä vaiheessa ei haitanne, vaikka onkin tulista ja valkosipulista tai jompaa kumpaa. Koko hommahan sekoittuu kuitenkin isoon määrään nestettä ja lihaakin on paljon.

Sitten ribsit esiin ja maustamaan. Toimivaksi todettu työjärjestys on ensin etsiä sopivan kokoinen vuoka, sitten pilkkoa ribsirivit vuokaan sopiviksi paloiksi niin ettei ribsit pinottuna tule vuoan laitojen yläpuolelle. Sitten pussi vuokaan, ribsit pussiin ja pussi niin täyteen kolaa ettei se tule laidoilta yli ja kaikki ribsit ovat upoksissa. Pussi kiinni ja yöksi jääkaappiin. Kannattaa päästää ylimääräinen ilma pois pussista ja sitten parin tunnin jääkaapissa olemisen jälkeen päästää pussista loputkin kaasut pois.

Kun possut ovat kylpeneet tarpeeksi niin otetaan ne tuntia ennen paistamista pois jääkaapista ja kaadetaan kylmä kola pois pussista. Ribsit lämpenevät nopeampaa, jos eivät ui kylmässä nesteessä. Sitten tehdään uusi maustesoossi, joka melkeen samanlainen kuin yllä.

Paistosoossi:

 * Valkosipulia
 * Chiliä
 * Hunajaa
 * Mustapippuria & suolaa
 * BBQ soossia
 * Öljyä

Taas sauvasekottimella tahnaksi ja öljyä voi lisätä sen verran, että tahnaa on kivaa hieroa ribseille. Hierotaan paistosoossia ribsien molemmille puolille. Sitten pinotaan ribsit kalvopuoli alaspäin folioon (foliota voi käyttää reippaasti, itse laitan noin 3-4 kerrosta), koko komeus paistovuokaan ja nostetaan uuniin.

Ribsejä soossissa matkalla avaruuskääreeseen

Ribsit tykkäävät olla uunissa noin 150°C ja 3-4 tuntia. Odottelun aikana on hyvää aikaa valmistaa lisukkeita, jälkiruokaa ja syödä välipalaa. Uunista tuleva tuoksu on niin herkullinen, että odottelu on silkkaa kärsimystä.

Ribsien lisukkeeksi voi vaikka wokata kesäkurpitsaa, paprikaa, kirsikkatomaatteja, ananasta ja sipulia.

Catiska, part 2.

Xena, Naapurikyttääjä

Vihdoin ja viimein valmistui karvamasujen turvallisen parvekkeella olon mahdollistava Catiska, eli siis verkotus parvekkeelle. Kevään projektia on käsitelty jo tässä postauksessa jossa kerrottiin rakentamisen perusajatus ja tapa. Nyt voi pitää parvekkeen ovea kesällä auki, ilman huolta että kissat hyppäävät kaiteelle ja tippuvat.

Eilen naputtelimme mukavan lämpimässä illassa loput elementit valmiiksi, ennen kuin paineilma-naulain ja kompura lähtivät mökkitontille kesätöihin. Elementit kuljetettiin peräkärryllä kotiin, jossa vielä viimeisteltiin puupinnalla olevien leikkauspintojen maalausta, ettei vesi pääse kosketuksiin paljaan puun kanssa.

Jos omalle työlle ei laske hintaa, niin verkotuksen kustannukset olivat seuraavanlaiset:

• Verkko: 2 x 1,5x5, eli yhteensä 10m n. 40e 
• Puuosat: mitallistettua lautaa 95x20mm, n. 16m (halkaistuna kahdeksi) n. 16e 
• Maali: Tikkurila Pika-Teho 1 litra sävytettynä 20e
• Maalipensselit 3 kpl Sokevan kotimaisia, 16e
• Terassiruuvit 350kpl:n pakkaus 20e (tarvittiin 40kpl, kannattaa ostaa irtotavarana...)
• Verkon kiinnittämiseen tarvitut niitit löytyi omasta takaa. 

Parvekkeen sisustus on vielä keskeneräinen muilta osin. Varaston uumenissa on jonkinmoinen vihreä, parvekkeen muotoon leikattu matto, joka peittää inhan betonin. Kasvien istuttaminen parvekelaatikoihin ja ruukkujen ulos siirtäminen eivät ole ihan vielä ajankohtaisia, yöpakkasia on kuitenkin luvassa. Tarkoitus on istuttaa näkösuojakasviksi punaista köynnöskrassia ja valkoista isoköynnöskrassia, jotka kestävät suoraa auringonvaloa ja kasvavat nopeasti. Molemmat lajikkeet ovat myrkyttömiä ja isoköynnöskrassia voi ilmeisesti ihan oikeasti syödäkin, joten ei tarvinne pelätä kissojen hengen puolesta, vaikka vähän maistelisivatkin ruukusta. Kuukausimansikan taimet ovat hyvällä alulla, pitäisi vain löytää jokin mukava ruukkuviritelmä niille. Kenties jotain roikkuvaa? Chiliviljelmät siirtyvät myös ulos ruukuissa, kunhan tarpeeksi lämpenee. Kissojen spesiaali-kiipimäpuu on seuraavana projektina odottamassa, senkin paikka löytyy sitten parvekkeelta.

Jonkinlaiset ihanan väriset istuintyynyt on hankinnassa tuoleihin, tänään jo hypistelin parissakin eri kaupassa sellaisia, mutta en oikein päässyt väristä itseni kanssa yksimielisyyteen. Kaiteitten puuosat kun ovat vaaleansiniset ja metallipylväät hiukan erisävyiset siniset, niin en osaa oikein päättää, mikä väri kävisi niiden kanssa. Jotain raikasta raidallista tai yksiväristä on kuitenkin toiveissa. Muita parvekkeella esiintyviä värejä ovat ruskea pöydän ja tuolien muodossa ja valkoinen parvekeruukkujen ja myöhemmin sitten myös muiden ruukkujen värinä. Mitähän näihin nyt osaisi sitten yhdistää? 

Tässä vielä muutama kuva Catiskasta:

Pöytä on hiukan liian suuri tilaan nähden, mutta kelpaa kissan istua.

Kuvaa toiseen suuntaan.

Jenkkipannareita eli amerikkalaisia pannukakkuja

Jenkkipannari vaahterasiirapilla maustetun kermavaahdon kera.

Jenkkipannarit on jäänyt mieleen varmaankin Rasmus Klump -sarjakuvista eli kotoisammin Rasmus Nallen seikkailuista. Sarjakuvan sankarithan saivat aina seikkailun jälkeen kotiin palatessaan ison pinon paksuja pannukakkuja ja omassa pienessä mielessäni olen ne sitten jostain yhdistänyt juuri jenkkipannareihin. Amerikkalainen pannukakku paistuu paistinpannulla, kuten sarjakuvan äitinalle teki ja on taikinaltaan hyvinkin erilainen kuin kotosuomalainen uunissa paistettava pannukakku.

Jenkkipannarille löytyy reseptejä Veijo T. Googlella useita, mutta tämä Reseptivihko.net:stä löytynyt peruspannaria monimutkaisempi resepti piti toki kokeilla. Tähän reseptiin ei tule ollenkaan sokeria eikä rasvaa, joten pannarin kylkeen on hyvä tarjota vaikka vaahterasiirappia tuomaan makeutta. Joskus pitäisi kokeilla lisätä pannukakkuun marjoja paiston aikana.

Mutta asiaan!

Ainekset ovat helpot: 3 munaa, 2 desiä vehnäjauhoja, teelusikallinen leivinjauhetta, 1,5 desiä maitoa ja ripaus suolaa. Tästä taikinasta syö itsensä täyteen kaksi herkkusuuta. Neljälle tulisi oiva jälkiruoka.

Valmistaminen on vähän vaiherikkaampaa, mutta onnistui myös minulta, joten ei se mahdotonta ole. Erotellaan keltuaiset valkuaisista (kannattaa varata pari extramunaa niin on varaa sählätä ensikertalaisena).

Keltuaisten kanssa sotketaan jauhot, leivinjauhe ja maito, ja sekoitellaan tasaiseksi massaksi. Valkuaiset vaahdotetaan kovaksi ja sen sekaan suola. Käyttämällä kahta erillistä astiaa on tämä operaatio huomattavasti helpompi kuin yhdellä astialla..

Sitten valkuaisvaahto varovasti taikinamassan kaveriksi ja nostellaan sekaisin. Kuulemma pitää olla varovainen eikä ole syytä säikäyttää taikinaa. (psst... voisko joku kertoa mulle miten taikina säikäytetään?)

Paistaminen on rauhallisen miehen puuhaa. Valurautapannu (tai joku muu paistinpannu) kuumaksi, mutta ei liian kuumaksi. Sähköhellan puolivälin tehot passaannee hyvin. Pannulle nokare voita sulamaan, sitten kauhallinen taikinaa pannun keskelle. Kauhalla taikinamassaa kevyesti pannulla pyörittelemällä saa tasaisen ja pyöreän pannarin. Annetaan rauhassa kypsyä sopivan pienellä liekillä kunnes koko komeus kiinteityy. Sitten lasta alle ja kääntö. Noin pari minuuttia per puoli per pannari menee aikaa.

Operaatio Catiska

Taloudessamme asuu kaksi kissaa, jotka tykkäävät oleskella ulkona. Nuoremmalla vaan on paha tapa pyrkiä optimaaliseen katselupisteeseen eli hypätä parvekkeen kaiteen päälle katselemaan maailman menoa. Olisi kiva antaa kissojen oleskella parvekkeella niin, ettei koko ajan tarvitsisi olla tekemisiä vahtimassa, joten Operaatio Catiskan missiona on rakentaa kissoille turvallinen ja viihtyisä parveke.

Catiska on siis kevyt, toivottavasti vähän huomiota herättävä, helposti asennettava ja pois otettava kissaystävällinen, -turvallinen ja -kestävä verkko parvekkeelle.

Kuvassa Catiskan yksi ruutu paikallaan:

Catiskan yksi ruutu paikoillaan

Rakentaminen lähti ehkä vähän turhan paljon tangentin suuntaan ja päätimme rakentaa puusta kehykset, johon sinkitty teräsverkko kiinnitettäisiin. Parvekkeellamme ei ole kuin kaksi suorakaiteen kokoista ruutua ja muut ruudut ovat hankalampia nelikulmioita outoine kulmineen, joten ruutujen tekeminen voi muuttua haastavammaksi tämän helpon suorakaiteen jälkeen.

Puuosat tehtiin 95x20mm mitallistetusta laudasta, joka halkaistiin sirkkelillä kahdeksi noin 40x20mm rimaksi. Rimat maalattiin yläpuolella kuvassa näkyvien metallipakkien väriseksi sävytetyllä maalilla kahteen kertaan. Sen jälkeen rimat oikean pituisiksi pätkiksi ja ruuvaten kiinni. Puuosat mitoitettiin niin, että sovitus parvekkeelle ei ole tiukka vaan joka puolelle jäisi vähintään noin sentin rako. Kissa ei sieltä läpi mahdu, mutta ilma kulkee ja kosteus pääsee toivottavasti haihtumaan pois.

Kuvassa nurkka verkon kanssa:

Catiskan nurkka yksityiskohtaisesti

Verkkona on rautakaupasta löytyvää sinkittyä jänisverkkoa, jonka silmäkoko on 19x19mm. Verkkoa hankkiessa kannattaa vähän kierrellä ja kysellä kun sitä tuntuu löytyvän eri kokoisina hyvinkin eri hintaan. Tämän verkon kanssa kävi niin, että isompi pinta-ala verkkoa (1.5x5m rulla, hintaa 20€) oli itseasiassa halvempaa kuin pienemmän pinta-alan (1x5m, hintaa 30€) kattava verkko. Koko parvekkeen verkko maksoi 40€ kun taas toisaalta hankittuna se olisi maksanut lähemmäs 150€.

Verkko kiinnitettiin puukehykseen niiteillä. Käytössä oli paineilmalla toimiva niittipyssy, jolla sai siististi ammuttua kuvassa näkyviä noin 2cm pitkiä kapeita niittejä verkkoa pitämään. Käsinkin varmasti onnistuisi ja pysyisi, mutta siitä ei lähde niin miehekäs ääni eikä tule oikeaa tekemisen fiilistä ;)

Kehys kiinnitettiin parvekkeen pylväisiin sopivan kokoisilla nippusiteillä.

Sisäpuolelta yhden ruudun kokoinen alue ennen ja jälkeen Catiskan:

Parvekeruutu ennen Catiskaa

Parvekeruutu Catiskan kanssa

Tätä kirjoittaessa operaatiosta on saatu valmiiksi yksi ruutu prototyypiksi testiajoon parvekkeelle ja todistamaan suunnittelun toimivaksi. Seuraavaksi pitäisi sitten rakentaa viisi muuta ruutua. Sopivia vapaita iltoja odotellessa.. Jatkoa tarinalle löytyy osasta kaksi.

Ituhipin perunasalaatti

Vappuun kuuluu ehdottomasti perunasalaatti, joten kehittelin viikolla mielessäni tällaisen ohjeen. Ensimmäistä kertaa käytin kapriksia, olisi ehkä saanut laittaa enemmänkin, kun ujona tyttönä pudottelin aika vähän niitä sekaan salaattiin. Itujen käyttö raikasti mielestäni makua kivasti.  Ohjetta voi skaalata syöjien määrän mukaan, tästä annoksesta riittää noin neljälle keskinälkäiselle.




Keväinen perunasalaatti

600 g perunoita, eli noin 6 keskikokoista
n. 100g mungpavun ituja
1keskikokoinen keltasipuli
2 kpl valkosipulinkynttä
suolakurkkua oman maun mukaan (meillä oli pieniä cocktailkurkkuja, niitä meni 7 kpl)
ruohosipulia
pieniä kapriksia

majoneesi:

1 kananmuna
2 dl öljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl hunaja-omenaviinietikkaa
1 tl sinappia
suolaa, pippuria ja muita mausteita kuten haluaa

1 prk kermaviiliä

Keitä perunat kuorineen suolatussa vedessä kypsiksi. Ota jäähtymään, kuori ja pilko mieleisen kokoisiksi palasiksi. Silppua sipulit, suolakurkku ja valkosipuli. Laita silputut ainekset kulhoon kera huuhdetujen itujen. Ripsauta pippuria kaveriksi.

Meillä kananmunat ja öljy säilytetään huoneenlämmössä, joten olosuhteet ovat oivalliset majoneesin tekemiseen, tärkeintä kun on että ne ovat samanlämpöisiä, ettei koko kastike juoksetu. Sauvasekoittimella on helpoin tehdä korkeassa kapeassa kulhossa kastikkeet. Laita kananmuna pohjinmaiseksi, päälle sinappia, sitruunamehua sekä etikka. Ropsauta pippuria, suolaa ja kenties valkosipulia päälle. Surauta pari kierrosta sauvasekoittimella ja ala lisäämään öljyä. Tässä vaiheessa on mukavaa jos on apukokki kaatamassa öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana sekaan, mutta yksinkin onnistuu. Kun majoneesi sakenee, tarkista maku, lisää kenties etikkaa ja/tai sitruunaa. Kun maut (mau!) ovat kohdallaan, niin lusikoi majoneesi kulhoon, missä salaatin muut ainetkset jo odottelevat, lukuunottamatta perunaa. Lisää kermaviiliä purkki ja sekoita koko komeus sekaisin. Kun perunat lisätään vasta viimeisenä ja sekoitetaan vain kevyesti nostelemalla, pysyvät perunanpalaset paremmin kasassa, eivätkä nuhjaannu.

Laita kulho jääkaappiin pariksi tunniksi maustumaan. Nauti kylmien Atrian kuorettomien nakkien ja samppanjan kanssa, hyvässä seurassa tietenkin!

Kevään kunniaksi Bebe-leivoksia

Lapsena en pitänyt bebe-leivoksista yhtään. Vanhempani ostivat niitä joskus itselleen juhlapäivänä kahvin kanssa ja muistan kuinka nyrpistelin, vaaleanpunainen kuorrutus oli hyvää, vaan täyte sen alla pahaa. Aikuisena nuo syntisen pehmeällä kreemillä täytetyt herkut ovat alkaneet maistua. (niinkuin moni muukin lapsuuden inhokki...)

Yleensä en raaski ostaa leivoksia kaupasta, kävelen kyllä leivoshyllyn ohi lähikaupassamme ja kyttään, josko olisi viimeisen päivän Bebejä, eli niitä jotka ovat -30% tarjouksessa. Harmittavan harvoin alennusbebeja on, mikä toisaalta on vyötäröllä majailevan pelastusrenkaan kannalta hyvä asia...

Pitkään on jo tehnyt mieli kokeilla tehdä itse näitä herkkuleivonnaisia ja tänään vappuaattona oli kerrankin aikaa olla kotona ja väsäillä muutakin kuin pakollisia kotihommia. Niinpä kaivelin internetistä ohjeita ja niitähä löytyikin, hiukan erilaisia muunnelmia oli runsaasti. Päädyin kuitenkin "luottoblogiini" eli Kinuskikissan Bebe-leivoksiin.


Bebe-leivokset
n. 20-30 kpl


Pohja:
200 g voita tai margariinia
1 ½ dl sokeria
1 kananmuna
4 ½ dl vehnäjauhoja

Täyte:
3 ½ rkl sokeria
4 tl perunajauhoja
1 ¾ dl kuohukermaa
2 keltuaista
175 g voita
2 tl vaniljasokeria (itse jätin tämän pois ja laitoin n. 5 cm:n pätkän halkaistua vaniljatankoa kattilaan kiisselin keittämisen ajaksi)

Kuorrute:
4 dl tomusokeria
3 ½ – 4 rkl vettä
punaista elintarvikeväriä
nonparelleja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vatkaimella joukkoon kananmuna ja lopuksi jauhot n. 1 dl kerrallaan. Voitele leivosvuoat. Muotoile taikinasta tasainen pallo ja painele se vuoan pohjalle ja reunoille. Oikeita leivosvuokia minulla ei ollut, mutta käytin kertakäyttöisiä metallivuokia. Taikinan painelu vuokaan onnistui kun kostutti hiukan sormia kylmässä vedessä ja piti vuoat pinossa päällekkäin, jolloin päällimmäiseen vuokaan oli helppo painella taikinaa, kun reunat pysyivät alla olevien vuokien takia jämäkkänä. Sitten vain taikinoitu vuoka pellille ja seuraavaa täyttämään.
Taikina pitäisi saada mahdollisimman ohuenlaisesti vuokaan, jotta mahtuisi sitten täytettäkin. Minä en tässä ihan onnistunut, hiukan liian paksusti laitoin taikinaa, mutta jospa ensikerralla sitten...

Laita vuoat pellille ja paista 175 asteessa n. 10 minuuttia, kunnes reunat ovat saaneet kevyesti väriä.
Anna leivosten jäähtyä vuoissaan hetken aikaa.

Täytteen tekeminen aloitetaan keittämällä kiisseli. Laita sokeri ja perunajauho kattilaan, lisää kerma ja kaksi keltuaista. Minä pistin tässä vaiheessa kattilaan myös pätkän halkaistua vaniljatankoa, josta riipaisin veitsen kärjellä siemet kerman joukkoon. Keitä kiisseli miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen ja kun neste sakenee, on kiisseli valmista. Nosta pois levyltä ja jäähdytä kunnolla.

Jatka täytteen valmistusta vatkaamalla voi vaahdoksi ja kun kiisseli on kylmää, lisää se voin sekaan kera vaniljasokerin ja sekoita hyvin. Hätäilin tässä vaiheessa ja vaahdotin kyllä voin, vaan kiisseli ei ollut vielä kunnolla jäähtynyt, joten lisätessä sen voin sekaan koko homma meni litkuksi. Onneksi jääkaappi pelasti tilanteen ja hetken päästä koko komeus oli sopivasti jähmettynyt ja saatoin lusikoida täytteen taikinakuoriin ja pistää kuoret jääkaappiin odottelemaan että täytteen pinta olisi jähmettynyt ja olisi kuorrutteen aika.

Sokerivesikuorrute syntyi tomusokerista ja keltaisesta karamelliväristä. Hiukan vettä sekaan ja huolellista sekoitusta, jolloin kuorrute notkistuu sopivasti. Älä tee liian löysää, että kuorrute pysyy sievästi leivosten päällä. Koristele nompareilleilla.

Nyt ymmärrän miksi nämä maksavat kaupassa kultaharkkoja. Työtä oli kovasti, kun kuuden maissa aloitin valmistamisen, niin kymmenen aikaan pääsi vasta ensimmäistä maistamaan, niin monta erilaista välivaihetta tässä oli. Maku oli kuitenki herkullinen ja vaivan arvoinen.  Suurin osa leivoksista päätyi pakkaseen, josta niitä on varmasti mukava tulevina viikonloppuina ottaa aamukahvin kanssa nautittavaksi.

Maut mukana nyt myös Facebookissa

Nyt ollaan myös Facebookissa. Saa tulla fanittaan! Ja osoitehan on https://www.facebook.com/pages/Maut-mukana/207155512635666.

Pannupizzaa kotipannusta

Pannupizzan tekeminen on houkutellut jo pitkään, mutta pannu on puuttunut (tai riittävä määrä inspiraatiota). Sattumoisin se (siis pannu) tuli vastaan kirpparilla viidellä eurolla. Hyvä, kuin käyttämätön, valurautainen pannu, jonka kahvakin on samaa valua. Kestää siis myös uunissa!

Pannupizzan teko pääpiirteissään meni niin, että Emilia keitteli tomaattikastikkeen ja paistoi jauhelihan ja kasvikset pannulla. Minä tein pizzapohjan kohoamaan ja silppusin kasvikset. Kun täytteet on valmiit niin taikina valurautapannuun ja annetaan kohota hetki, tomaattikastiketta, juustoa, täytteet päälle ja lisää juustoa. Juustoa on hankala olla liikaa, joten ronskisti vain. Paistetaan pizzaa noin 3-5 minuttia hellalla, että pohja saa vähän kypsyä ja sitten uuniin 200°C noin 10-15 minuuttia. Pizzapohjasta riitti kahteen pannulliseen, joten teimme lihaisan ja kasvisversion.

Pizzapohja

5 dl vettä
4 tl sokeria
2 pss kuivahiivaa
3 tl suolaa
½ dl öljyä
8 dl durumvehnäjauhoja


Lämmitetään vesi kädenlämpöiseksi, sekoitetaan siihen sokeri ja kuivahiiva, ja jätetään syrjään muhimaan hetkeksi. Jos hiiva lähtee kunnolla käyntiin se muuttuu harmaaksi vaahtomaiseksi mössöksi.


Hiivan kaveriksi jauhot, suola ja öljy ja vaivataan tasaiseksi taikinaksi. Sitten taikina kohoamaan liinan alle lämpimään vesihauteeseen.

Ohje löytyi Voimahali -foorumilta. 

Tomaattikastike

450 g paseerattua tomaattia
140 g tomaattipyrettä (kaksi pientä purkkia)
7 kynttä valkosipulia
1/2 tl sokeria
1 tl balsamicoa
1 tl vampyretta
1 tl pizzamaustetta (oreganoa, basilikaa jne...)
myllystä suolaa, pippuria ja chiliä

Kippaa kaikki ainekset kattilaan, mitä korkealaitasempi sen parempi, niin ei roisku hellalle niin kovasti. Hauduttele pienellä lämmöllä niin kauan kuin kärsivällisyys antaa myöden, meillä meni noin 45 minuuttia, kunnes muut pizzavalmistelut oli tehty ja taikina kohotettu. Maista, säädä maku ja lusikoi pizzapohjan päälle.

Täytteet 
  
Kasvispizza: Paprika, kirsikkatomaatti, sipuli, oliivi.

Lihapizza: Pepperoni, karitsa-nautajauheliha, punasipuli.

Molempiin pizzoihin tuli myös mozzarellaraastetta, fetaa ja marinoituja valkosipulinkynsiä.

Sallitut evästeet, eli cookiet

Leipomisvimman iskettyä sitä ei pysäytä villit hevosetkaan! Monta päivää mielessä kummitelleet bebe-leivokset vaihtuivatkin lennosta (ja aineksien puutteesta) amerikkalaistyyppisiin suklaahippu-pikkuleipiin. Käsittämätöntä kyllä, kaapissamme on säilynyt koskemattomana melkein kolme kuukautta fazerin taloussuklaalevy ja Maku-lehdessä muistin hämärästi nähneeni jonkinmoisen keksiohjeen. Toimeen siis!

Ohje Maku-lehdestä 1/2011 kevättalvi, jonka sain näytelehtenä. Tuunasin reseptiä vaihtamalla puoli desiä vehnäjauhoja 60 grammaan rouhittua pähkinäsekoitusta, kun sellaista sattui kaapista löytymään ja vähentämällä suklaan määrää 150 grammaan, vaikka suklaatahan ei voi koskaan olla liikaa?


Amerikkalaiset Suklaacookiet

• 125g voita tai margariinia (voita tietenkin!)
• 1 dl fariinisokeria
• 1/2 dl sokeria (luomuruokosokeria)
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 munaa
• 2 1/2 dl Vehnäjauhoja (laitoin 2 dl)
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl soodaa
• 200 g tummaa suklaata (laitoin 150g)
• (pähkinöitä 60g)

Vaahdota rasva ja sokerit. Vatkaa munat yksitellen joukkoon.
Yhdistä jauhot, rouhittu suklaa, pähkinät ja muut kuivat aineet.
Ota taikinasta kahdella teelusikalla kokkareita leivinpaperilla vuoratulle pellille, huomioi että keksit leviävät pellillä, kovin tiuhaan ei kannata möykkyjä sijoitella. Itse en osannut ihan arvioida leviämistä ja hiukan takertuivat yhteen. Tästä määrästä jos tekisi noin kaksi pellillistä, niin nokareet olisivat niin harvassa että eivät hae turvaa toistensa kyljistä.
Paista 150° asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Siirrä leivinpaperin päällä jäähtymään tasaiselle alustalle, jolloin keksit kovettuvat.

Keksejä nautiskeltiin iltateellä ja taitaapa niitä riittää myös maistiaisiksi työkavereillekkin huomenna.

Lauantai-illan nopea piirakka

Tässä vaiheessa lienee kerrottava, että olen kokkauksen suhteen melko soveltava. Otetaan mitä kaapissa on, tehdään ja maistellaan. Joskus tämä tapa kokata improvisoiden palkitsee, mutta joskus menee myös hiukan syteen... Päivällä pakastimen kaivelun yhteydessä rekisteröi pienet aivoni pakastelokeron pohjalta viime kesäisiä raparpereja pussillisen. Kun illalla iski tylsyys ja teki mieli jotain nopeaa ja helppoa, tuli mieleen pyöräyttää pieni piiras teen kanssa nautittavaksi.

Perusmurotaikina sai seurakseen kesän makuja pakkasesta, raparperia ja mansikkaa, sekä eksoottista tujausta hedelmähyllyn uumenista: limeä!

Pohjaan

150 g voita
1 dl sokeria
1 kpl kananmunia
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl turkkilaista jukurttia

Täytteeksi

250 g raparperia
250 g mansikoita
1 limen kuorta raastettuna
1/2 limen mehu puristettuna
4 rkl perunajauhoja
250 g rahkaa
0,5 dl sokeria

Valmistetaan perusmurotaikina vatkaamalla sokeri ja rasva vaahdoksi, lisätään kananmuna ja vatkataan tarmokkaasti sekaisin. Lisätään jauhot ja leivinjauhe toisiinsa sekoitettuna ja muovataan tasaiseksi massaksi. Tässä vaiheessa voi lisätä jukurtin jos sitä sattuu kaapista löytymään, ei kuitenkaan pakollinen aines, hyvin pärjää ilmankin. Itse halusin vajentaa partaäijjä-ämpäriä hiukan ja muutaman ruokalusikallisen lisäsin taikinaan. Painellaan taikina piirakkavuokaan kylmällä vedellä kostutetuilla käsillä.

Täytteen valmistin sulattamalla raparpereja ja mansikoita sulatusteholla mikrossa niin, että jäätyneet marjat irtosivat toisistaan. Lisäsin pestynä raastetun limen kuorta marjojen sekaan, sekä puolikkaasta limestä puristetun mehun. Seos näytti hiukan liian vetelältä tässä vaiheessa, joten vanha kikka lisätä perunajauhoja pakastettujen marjojen sekaan tuli tarpeeseen. Väkevien marjojen ja limen vastavoimaksi laitoin puoli desiä sokeria. Jos tykkää irvistellä syödessä, voi sokerin ihan hyvin jättää poiskin. Alkuperäinen ajatus oli tehdä jonkinmoinen murutaikina täytteen päälle kaurahiutaleista, mutta kun jääkapissa oli rahkaa niin se sai toimia täytteessä mehevöittäjänä ja niin hulahti purkillinen proteiiniherkkua marjojen sekaan.

Täyte pohjan päälle ja uuniin koko komeus. 200 astetta ja 25 minuuttia osoittautui ihan hyväksi ajaksi. Hiukan reunat tummuivat, mutta täyte hyytyi ja pohja paistui hyvin. Teapigsin Rooibos Creme caramel tea:n kanssa nautittuna lauantai-illan pikapiirakka maistui. Lime antoi oman mielenkiintoisen lisän raparperille ja mansikalle. Rahka teki jäähtyessään pienen kuoren pintaan, pieni miinus siis rahkan käytöstä.

Chilipataa pitkän kaavan mukaan

Mielessä on muhinut jo pari viikkoa ajatus tehdä "chiliä" pitkän kaavan mukaan, uunissa hauduttamalla. Tällaiset eväkset vaativat aikaa, joten luonnolliseksi kokkauspäiväksi sattui perjantai. Kaupasta haettu hiukan alle kilon pala naudan paistia pilkottiin runsaiksi kuutioiksi ja hyppäsi pataan sipuli, valkosipulin ja muutaman muun herkkuaineksen kanssa. Mausteeksi valikoitui juustokumina, paprikajauhe ja Santa Marian Piri-piri maustesekoitus ja tietenkin mustapippuria reilulla otteella. Suolaa ei laitettu ollenkaan, kun tuossa Piri-pirissä sitä on. Päälle kaadettiin puoli litraa tummaa olutta ja paseerattua tomaattia. Vanha perintöpata vuorattiin foliolla ja nakattiin uuniin sataan asteeseen yöksi.

Kun kuuden aikaan aamusella aukaisi makuuhuoneen oven, niin olipa mehevä tuoksu vastassa! Lähempi tarkastelu paljasti, että nestettä oli paljon, mutta olihan haudutusaikaakin vielä jäljellä. Lykkäsimme padan takaisin uuniin ja jatkoimme unia. Aamupäivästä noin yhdentoista aikaan todettiin että nestettä on vieläkin paljon ja sekoitettiin mukaan 200g punaisia linssejä ja koko komeus ilman kantta vielä uuniin. Haudutusajaksi tuli noin 13h, sitten alkoi maha jo kurnia niin paljon että syömään piti päästä. Sivussa nautittiin Naan-leipää jonka ohje oli Gordon Ramsayn kirjasta "The Great Escape". Herkkua oli!

Summittainen ohje kuuluu näin:

800g Naudanpaistia
3-6 valkosipulinkynttä (oman maun mukaan)
muutama pieni sipuli lohkottuna (meillä meni 3 kpl)
Pari porkkanaa, jos tykkää (laitettiin neljä pientä pussinpohjalta)
Tuoretta chiliä sen verran kuin arvelee kestävänsä (1 habanero oli oikein sopiva)
(Vampyrettä muutama ruokalusikallinen, jos sattuu kaapista löytymään)
1 tl Santa Maria Piri-piri maustesekoitusta
2 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
Mustapippuria myllystä reilusti
Puoli litraa tummaa olutta
450g paseerattua tomaattia
200g punaisia linssejä (lisättiin n. tunti ennen syöntiä)

Linssejä lukuunottamatta kaikki kamat pataan tms. muuhun uuninkestävään kannelliseen astiaan. Kannesta voi vuorata tiiviimmän alumiinifoliolla. Tuikataan uuni 100 asteeseen ja lykätään pata uuniin illalla. Mennään nukkumaan, nähdään unia maukkaasta ruoasta ja herätään sekoittamaan ja maistamaan jos jaksaa.
Noin tunti ennen arvioitua syömisaikaa lykätään linssit sekaan ja sekoitetaan ja takaisin uuniin koko komeus. Kun linssit turpoaa ja ruoka sakenee ja muut lisäkkeet ovat valmiit, niin ruoka lautaselle ja lautaselta ääntä kohti.

Chili con carne

Chili con carnesta, tuttavallisemmin chilistä, on tullut yksi suosikki meidän ja kaveripiirin keskuudessa. Helppo ja nopea valmistaa, eikä pistä ollenkaan pahaksi, jos joutuu muhimaan padassa pienellä lämmöllä pidempäänkin. Maistuu sellaisenaan tai tortillakuoren välissä. Ehkä "dippinä" nacholastuille? Valmistuksen voi tehdä isossa kasarissa, wokkipannussa tai padassa ja kypsyttelyn liedellä tai uunissa.

Valmistus lähtee siitä, että otetaan nyrkin kokoinen sipuli tai muutama pienempi ja silputaan ne pieneksi. Valkosipulia maun mukaan, itse laitan mieluumin enemmän kuin vähemmän. Pieneksi silpuksi nekin. Öljyä pannulle tai pataan, sipulit ja valkosipulit perään ja kuullotellaan hetki. Lämmön ei tarvitse olla kova. Öljyn ja valkosipulin yhteistuoksusta kannattaa nauttia tässä välissä. Kun sipulit ovat aikansa paistuneet heitetään liha sekaan sipuleiden kaveriksi ja lämpöä kannattaa lisätä lihan ruskistamiseksi.

Lihan ruskistamisen jälkeen lisätään suolaa, pippuria, jeeraa ja paprikajauhetta ja hämmennellään mausteet lihan sekaan. Lämpöä pienemmäksi ja paseerattu tomaatti sekä kidney pavut sekaan. Tässä vaiheessa on myös hyvä lisätä habaneroa tai muuta chiliä mukaan. Habanerosta tuppaa tulemaan ainakin omaan makuun sopivan tulista ruokaa, mutta ensikertalaiselle marketin "punainen chili" on varmasti hyvä aloitus. Chilin kanssa kannattaa toimia varovasti. Mieluumin liian vähän kuin liikaa.

Kun ainekset ovat padassa tai pannussa niin annetaan ruoan hautua kunnes on tarpeeksi nälkä. Vaikkapa tunti kannella peitettynä liedellä tai uunissa 150 astetta. Kannattaa hämmentää pohjaa myöten säännöllisesti. Jos tuntuu turhan vetiseltä niin jättää kannen pois ja antaa turhan nesteen haihtua.

Chiliin voi tuoda mukavaa vaihtelua hyvinkin helposti ja monipuolisesti. Esimerkiksi kannattaa kokeilla lisätä tummaa olutta desi tai pari (ja vähemmän paseerattua tomaattia), punaviiniä tai wiskiä; tai pari riviä tummaa suklaata (maistuu voimakkaasti ja makeasti, joten maistele ja lisää), pekonia (pieneksi silpuksi ja paistaa lihan kanssa) tai vaikka porkkanaa.

Jogurtilla, creme fraichella tai smetanalla voi tuoda pehmeyttä ja vaaleampaa väriä ruokaan. Maitopohjaiset tuotteet sekoitetaan haudutuksen lopussa chilin sekaan tai tarjoillaan lisukkeena chilin päälle. Tarvittaessa pavut voi jättää pois ja korvata vaikka lihalla.

Chilin tarpeet:
400g naudan jauhelihaa tai naudan paistia suikaleina
400g paseerattua tomaattia
400g kidney papuja
yksi iso sipuli tai muutama pienempi
4 tai useampi valkosipulin kynsi oman maun mukaan
1 tai useampi habaneroa tai muu chili oman maun mukaan
mausteeksi jeeraa, mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta.